Jooh voihan se viikonloppu näinkin mennä. Syysmasennus jatkuu ja musta tuntuu että olisin maailman yksinäisin. Hassuinta on se että ympärillä on porukkaa mutta jotenkin olen vain yksin tai ulkopuolinen mun elämässä. On aika ehkä alkaa olee itsekäs, jotenkin tuntuu tyhmältä että mä oon aina se joka on kiltti ja joka välittää mutta joka kuitenkaan ei saa mitään ikinä takaisin.
Elämä on välillä niiin vaikeaa ja jos osaisin ite tehdä oikeat valinnat niin olisi varmasti paljon helpompaa. Noh katsotaan mitä viikko tuo taas tullessaan. Ainakin työmatka edessä häämöttää. Pitääpä katsoa viikon Amazing Race ja painua koisaamaan.