Noni, viikon eka päivä takana. Jos ei yksityiselämässä mitään hyvää niin duunissa sentäs saa jotain aikaiseksi. Sitä vain toivois että jaksaa tän talven yli, ehkä duunireissu antaa pontta siihen. Oudointa on että oikeastaa sitä vasta nyt alkaa ajattelemaan missä elämänvaiheessa sitä on. Kaipa sitä löytää rinnalleen jonkun joka jaksaa muakin kuunnella ja olla tukena. Ei aina voi olla se joka on muiden tuki. Joo eiköhän tää taas tässä ollu tällä kertaa, saan vaan muutkin masentumaan.