IRC-Galleria

Oon taas oppinu jotaki.

Luulin kesän alussa et tää kesä tulee olee vaa pakkopullaa niitte vanhusten kans. Aattelin et tää kesä täytyy vaa suorittaa läpi ja sit se on ohi. Aattelin kans et päivästä toiseen samat touhut rutiinilla, epämiellyttävät vaippojenvaihdot ja syöttämiset.

En olis ikinä uskonu mikä vaikutus toisen ihmisen hoitamisella on, tai nimenomaan vanhan, elämää nähneen ihmisen hoitamisella. Mite ihminen, joka on ennen pärjänny ja menestyny yksinki, pikkuhiljaa muuttuu avuttomaksi, muistamattomaksi ja hitaaksi.. Ja mite sieltä kuitenki näkyy jokaisen ihmisen ainutlaatunen luonne, ja miten jokaisen vanhuksen luona saa voimaa siitä vanhuksesta itestään.

Ja miten uskomattoman paljon saa kuulla mielettömän arvokkaita tarinoita ihmisten elämistä vuosisadanki takaa.

Mua henkilökohtasesti koskettaa ja syvältä se, miten aikuinen ihminen joutuu lopulta nöyrtymään muiden autettavaksi. Voi ku osaisin säilyttää iäkkään ihmisen arvokkuuden samalla, ku esimerkiks vaihan vaippaa ja joudun tunkeutumaan toisen lähimmälle reviirille..

Yksikää päivä ei oo ollu tähän mennessä samanlaine ku muut. Oon saamassa taas otteen siitä, mikä jo hävis melkei kokonaa näkyvistä.