IRC-Galleria

Mitä on tunteet?

Mitä on järki?

Onko niillä jotaki yhteistä? Onko ne peräsin must itestäni vai määräytyykö ne tilanteen mukaan?

Ja mitä ruttoa on katumus? Ja miks sitä asiaa mitä luulen katumukseks esiintyy niissä tilanteissa mistä olettais sen pysyttelevän kaukana?

Ja perustuuko katumus tunteisiin vai järkeen?

Mua ei oo IKINÄ ennen kehuttu enkeliksi ja taivaan lahjaksi pelkästään siitä syystä, et pyysin kävelemään ulos auringonpaisteeseen pientä, haurasta, mut hirveen rakastettavaa ihmistä.

Eikä mua oo ikinä ennen palkittukaan nii runsaasti, ku tänään. Sain nähä tän pienen, hauraan, rakastettavan ja täysin muistamattoman vanhuksen silmissä pitkästä aikaa innostuksen ja elämän. Sain nähä melkein lapsen riemun, ku kävin hakemassa meille molemmille päivänkakkarat tien sivusta.

Tööt
prllltz.

Cfhvgjbhknjlm.

En ajattele, siis elän.

Ja olen.

Oon taas oppinu jotaki.

Luulin kesän alussa et tää kesä tulee olee vaa pakkopullaa niitte vanhusten kans. Aattelin et tää kesä täytyy vaa suorittaa läpi ja sit se on ohi. Aattelin kans et päivästä toiseen samat touhut rutiinilla, epämiellyttävät vaippojenvaihdot ja syöttämiset.

En olis ikinä uskonu mikä vaikutus toisen ihmisen hoitamisella on, tai nimenomaan vanhan, elämää nähneen ihmisen hoitamisella. Mite ihminen, joka on ennen pärjänny ja menestyny yksinki, pikkuhiljaa muuttuu avuttomaksi, muistamattomaksi ja hitaaksi.. Ja mite sieltä kuitenki näkyy jokaisen ihmisen ainutlaatunen luonne, ja miten jokaisen vanhuksen luona saa voimaa siitä vanhuksesta itestään.

Ja miten uskomattoman paljon saa kuulla mielettömän arvokkaita tarinoita ihmisten elämistä vuosisadanki takaa.

Mua henkilökohtasesti koskettaa ja syvältä se, miten aikuinen ihminen joutuu lopulta nöyrtymään muiden autettavaksi. Voi ku osaisin säilyttää iäkkään ihmisen arvokkuuden samalla, ku esimerkiks vaihan vaippaa ja joudun tunkeutumaan toisen lähimmälle reviirille..

Yksikää päivä ei oo ollu tähän mennessä samanlaine ku muut. Oon saamassa taas otteen siitä, mikä jo hävis melkei kokonaa näkyvistä.

Väsyttää mut hymyilyttää, äske tulin töistä. Vanhusten hoitamine on jotenki palkihtevaa.. Joka aamu tympii herätä laittoman aikasin mut aina on kämpälle saanu tulla tyytyväisenä. Eikä koskaan tunnu siltä et työpäivä on ollu turha.. Oon ymmärtäny tän kesän aikana jotaki semmosta mitä nyt en osaa pukee sanoiks :D Ku ihmiset vaa tajuis kui arvokasta on toisten ihmisten auttamine. Ja nimenomaa semmosten ketkä ei pärjäis omin avuin..

Tää on unohtunu kokonaa et gallerias voi muka kirjottaa päiväkirjaaki :D Hah. Iha kurillani nyt jotaki väsään ku kerta. Eli se on juhannus nyt ja ulkona iha ruton kylmä. Huomen takas maitoisii<3.

Vois ehkä jopa rueta jatkaa tätä touhua joskus :D Jos tarpeeks kuivalle päälle satun.