IRC-Galleria

Ei tuu uni, outo asunto, oudot äänet (tai siis outoa tää äänettömyys), outo patja ja outo tyyny.

Outoa mut mul on koti-ikävä! Ja oon siis vanhempien luona käymässä. Hirvee ikävä Helsinkiin...

Kokeilin sit chi-suoristusta. Vähäse pelotti, et mitä jos hiukset meneeki iha pilalle tai käsittely ei onnistu tai jotai... 2,5 tuntia kaikenkaikkiaan meni, rahaa palo, mut oon Tyytyväinen!

Piikkisuoria ei tullu, latvat pyrkii taipumaan (se tekee vaa hiuksista luonnollisemman näköset) ja eestä pyrkii kans loiville korkkiruuveille.. Muuten kyl suorat. Mut en olis voinu uskoo mite mun karheista, pörrösistä, kuivista, väärällä tavalla kihartuvista hiuksista sais terveen tuntuset ja näköset, sileet, suorat ja vahvat! Näköjää seki voi olla mahollista..

Tää kuulostaa jo sponssatulta mainostukselta, mut pakko oli päästä vuodattaa tyytyväisyys rohkeudeks niille, jotka harkihtee chi-suoristusta. Ite olisin nimenomaa aitoja kokemuksia kaivannu kuultavaks ennenku marssin kampaajalle.

Mutta KYLLÄ KANNATTI! :)))

Loma alko. Kauan odotettu kesäloma! (Päättymisajankohta ei tiedossa.)
Ja kesätyöt loppu.

Kriisi!

Rutto mie meen sinne takasin. Yksinkertasesti vaan kuulun sinne.
Kiitos mahtavien työkavereiden, herttasten asiakkaiden. Ja ennenkaikkea työn, joka ei jätä kylmäks!

:|

En ymmärrä.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Raskas päivä takana, ruumis puolikuollu väsymyksestä mut tätä onnellisuutta ei oikei voi verrata.
Vois sanoo et ekaa kertaa yli kolmeen vuoteen elän.

Ihan ku olis eksyny johonki vieraaseen paikkaan missä yhtäkkiä on eläviä ihmisiä ympärillä. Ja eksyny vieraaseen kroppaan jossa on sisällä elämä.

Ekan kerran kolmeen vuoteen tiedostan sen.

Mitä on tunteet?

Mitä on järki?

Onko niillä jotaki yhteistä? Onko ne peräsin must itestäni vai määräytyykö ne tilanteen mukaan?

Ja mitä ruttoa on katumus? Ja miks sitä asiaa mitä luulen katumukseks esiintyy niissä tilanteissa mistä olettais sen pysyttelevän kaukana?

Ja perustuuko katumus tunteisiin vai järkeen?

Mua ei oo IKINÄ ennen kehuttu enkeliksi ja taivaan lahjaksi pelkästään siitä syystä, et pyysin kävelemään ulos auringonpaisteeseen pientä, haurasta, mut hirveen rakastettavaa ihmistä.

Eikä mua oo ikinä ennen palkittukaan nii runsaasti, ku tänään. Sain nähä tän pienen, hauraan, rakastettavan ja täysin muistamattoman vanhuksen silmissä pitkästä aikaa innostuksen ja elämän. Sain nähä melkein lapsen riemun, ku kävin hakemassa meille molemmille päivänkakkarat tien sivusta.

Tööt
prllltz.

Cfhvgjbhknjlm.

En ajattele, siis elän.

Ja olen.

Oon taas oppinu jotaki.

Luulin kesän alussa et tää kesä tulee olee vaa pakkopullaa niitte vanhusten kans. Aattelin et tää kesä täytyy vaa suorittaa läpi ja sit se on ohi. Aattelin kans et päivästä toiseen samat touhut rutiinilla, epämiellyttävät vaippojenvaihdot ja syöttämiset.

En olis ikinä uskonu mikä vaikutus toisen ihmisen hoitamisella on, tai nimenomaan vanhan, elämää nähneen ihmisen hoitamisella. Mite ihminen, joka on ennen pärjänny ja menestyny yksinki, pikkuhiljaa muuttuu avuttomaksi, muistamattomaksi ja hitaaksi.. Ja mite sieltä kuitenki näkyy jokaisen ihmisen ainutlaatunen luonne, ja miten jokaisen vanhuksen luona saa voimaa siitä vanhuksesta itestään.

Ja miten uskomattoman paljon saa kuulla mielettömän arvokkaita tarinoita ihmisten elämistä vuosisadanki takaa.

Mua henkilökohtasesti koskettaa ja syvältä se, miten aikuinen ihminen joutuu lopulta nöyrtymään muiden autettavaksi. Voi ku osaisin säilyttää iäkkään ihmisen arvokkuuden samalla, ku esimerkiks vaihan vaippaa ja joudun tunkeutumaan toisen lähimmälle reviirille..

Yksikää päivä ei oo ollu tähän mennessä samanlaine ku muut. Oon saamassa taas otteen siitä, mikä jo hävis melkei kokonaa näkyvistä.