IRC-Galleria

että ossaa olla hankalaa. :P

Koitin vihdoi viimei käydä nukkumaa et josko se uni sais huijattua mua vaikka kaukana omasta pesästä ollaanki.

Olin jo autuaan raukeana patjalla olohuonees kirjahyllyn vieres. Kuuntelin kaikkia ääniä mitä nyt vieras talo päästääkää. Rupesin kuuntelee et korvan vieres joku rapisee. Ekana aattelin et Brutus heränny, mut sit järkiki jo sano ettei lapinkoira mahu kirjahyllyn alimmaisten kirjojen taakse.

Avasin silmät, ekana näin et jotai liikkuu. Sit näin semmosen parin sentin mittasen systeemin, ihanku mustan suomusen kielen tai pyrstön. Uloke kuitenki. Ja sit näin sen, mikä sitä työnsi ulos. JÄRETTÖMÄN kokonen koppakuoriainen. :| Siinä sit hyppäsin pystyy ja koitin valon kans tiirailla sinne kirjojen taakse. Siel oli toinenki, ehkä jopa viel isompi, ja se näytti karvaselta hämähäkiltä. Ötökät on kyl iha kivoja jos ne on pienempiä ku joku mariannekarkki, mut tommosten vieree en kyl rupee nukkuu. :/ Se niistäki unista sitte. Paitsi et oonha kyl heränny oravanki vierestä.. Mut se on oma lukunsa se.

Koht se kielevä koppis sitte kömpiä körryytteli sielt hyllystä tyytyväisenä ku maalimanomistaja SUORAAN mun patjalle. Se sai kyytiä..

Ja voin vannoa senki et vaikka siirtäisin patjaa ni se jättiöttiäinen tulee tasan tarkkaan perässä. Tai sit niit tulee viistoista.

Onko enää mitää mahollisuuksia unensaantiin? :| Väitämpä viel iha tosissani etten oo ennen pelänny ötököitä. Tuollekki tapaukselle olisin varmaa nimen antanu ja jutellu sen kans mukavia.

Ei tuu uni, outo asunto, oudot äänet (tai siis outoa tää äänettömyys), outo patja ja outo tyyny.

Outoa mut mul on koti-ikävä! Ja oon siis vanhempien luona käymässä. Hirvee ikävä Helsinkiin...

Kokeilin sit chi-suoristusta. Vähäse pelotti, et mitä jos hiukset meneeki iha pilalle tai käsittely ei onnistu tai jotai... 2,5 tuntia kaikenkaikkiaan meni, rahaa palo, mut oon Tyytyväinen!

Piikkisuoria ei tullu, latvat pyrkii taipumaan (se tekee vaa hiuksista luonnollisemman näköset) ja eestä pyrkii kans loiville korkkiruuveille.. Muuten kyl suorat. Mut en olis voinu uskoo mite mun karheista, pörrösistä, kuivista, väärällä tavalla kihartuvista hiuksista sais terveen tuntuset ja näköset, sileet, suorat ja vahvat! Näköjää seki voi olla mahollista..

Tää kuulostaa jo sponssatulta mainostukselta, mut pakko oli päästä vuodattaa tyytyväisyys rohkeudeks niille, jotka harkihtee chi-suoristusta. Ite olisin nimenomaa aitoja kokemuksia kaivannu kuultavaks ennenku marssin kampaajalle.

Mutta KYLLÄ KANNATTI! :)))

Loma alko. Kauan odotettu kesäloma! (Päättymisajankohta ei tiedossa.)
Ja kesätyöt loppu.

Kriisi!

Rutto mie meen sinne takasin. Yksinkertasesti vaan kuulun sinne.
Kiitos mahtavien työkavereiden, herttasten asiakkaiden. Ja ennenkaikkea työn, joka ei jätä kylmäks!

:|

En ymmärrä.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Raskas päivä takana, ruumis puolikuollu väsymyksestä mut tätä onnellisuutta ei oikei voi verrata.
Vois sanoo et ekaa kertaa yli kolmeen vuoteen elän.

Ihan ku olis eksyny johonki vieraaseen paikkaan missä yhtäkkiä on eläviä ihmisiä ympärillä. Ja eksyny vieraaseen kroppaan jossa on sisällä elämä.

Ekan kerran kolmeen vuoteen tiedostan sen.

Mitä on tunteet?

Mitä on järki?

Onko niillä jotaki yhteistä? Onko ne peräsin must itestäni vai määräytyykö ne tilanteen mukaan?

Ja mitä ruttoa on katumus? Ja miks sitä asiaa mitä luulen katumukseks esiintyy niissä tilanteissa mistä olettais sen pysyttelevän kaukana?

Ja perustuuko katumus tunteisiin vai järkeen?

Mua ei oo IKINÄ ennen kehuttu enkeliksi ja taivaan lahjaksi pelkästään siitä syystä, et pyysin kävelemään ulos auringonpaisteeseen pientä, haurasta, mut hirveen rakastettavaa ihmistä.

Eikä mua oo ikinä ennen palkittukaan nii runsaasti, ku tänään. Sain nähä tän pienen, hauraan, rakastettavan ja täysin muistamattoman vanhuksen silmissä pitkästä aikaa innostuksen ja elämän. Sain nähä melkein lapsen riemun, ku kävin hakemassa meille molemmille päivänkakkarat tien sivusta.

Tööt
prllltz.

Cfhvgjbhknjlm.

En ajattele, siis elän.

Ja olen.