IRC-Galleria

kun on valot päällä mitään pahaa ei voi sattua. pimeys on ollu miun suurin mörkö pienestä asti. illalla kun on pitäny ruveta nukkumaan oon vaan toivonu että tulispa aamu nopeasti ja valoisa, niin että kaikki mitä pimeessä on ollu, katoaisi pois. koska kun on valosa niin mitään pahaa ei voi sattua, pahat asiat ei tapahdu sillon kun on valoisaa. eihän? se hetki on samalla ihanin, samalla pelottavin, kun vaipuu uneen, eikä nää enää kaikkea sitä mitä pimeydessä on, mutta samalla uudet uhkat, unet, tulee tilalle, ja niitä ei saa loppumaan eikä pois silmistä vaikka laittaisi valot päälle, tai siis yrittäisi. koska kun näkee unta, ei ymmärrä sitä että näkee unta, eikä pakoon juokseminen tai tilanteesta pois pääseminen onnistu. sen takia hereillä oleminen on turvallisempaa. heti kun laittaa valot, kaikki kuvat häviää. se on keino mitä käytän vieläkin jos annan mielelleni vallan nähdä kaiken mitä pelkään. annan itselleni luvan nähdä kaiken, ja annan itselleni luvan lopettaa näkemisen. saan paremmin unta ja säästyn painajaisilta jos nukahdan valot päällä. luulen että se johtuu siitä, että mieli on ollut levollinen nukahtamisen hetkellä.

nukuin pienenä usein valot päällä. iskä kävi aina yöllä sammuttamassa ne. säikähdin ja aloin itkeä kun yöllä herätessäni huomasin että oli pimeää. puristin silmiäni kiinni etten näkisi kaikkea sitä mikä pimeästä väistämättä nousi esiin. kukaan ei voinut illalla pimeän tuloa estää, ei edes iskä eikä äiti. ja aamuun tuntu olevan niin kovin pitkä aika.

oon taas alkanu nukkua valot päällä sillon kun oon kotona. kaupungissa ei tarvitse, kun aina jostain tulvii valoa sisään yölläkin, niin ihanan paljon valoja.
hävetti myöntää iskälle että nukuin taas valot päällä kun se kysyi siitä aamulla. se on tottunut siihen, se tietää miun suhtautumisesta ja peloista pimeää kohtaan, on kai aina pitänyt jotenkin vainoharhaisena ja ajatellu että onpa lapsella vilkas mielikuvitus.
aina kun miun mieli järkkyy vähänkin jostain, alan pitää valoja päällä öisin. pyrin minimoimaan tapahtumien toistumisen unissani. niinkuin nyt tää jokelan tapaus. tiesin ettei se poistu miun alitajunnasta ilman että käsittelen sitä unieni kautta. eikä tällä kertaa onnistunut välttää kuvia valojenkaan avulla. viimeöisessä unessa joku ampui miun kaverit. yllätys sinänsä, oli odotettavissa. kaikkein raskainta on se, että tavallaan hetkeksikään tapahtunutta ei saa alitajunnastaan pois. hereillä ollessa asia pyrkii mieleen tavalla tai toisella, ja jatkuu unien välityksellä.