IRC-Galleria

Joo-oh, taas valveilla näihin aikoihin. Miksi? Koska en, piru vie, saa unta! Miksi? Koska nukuin päivällä. Koska väsytti. Koska olin valvonut yön. Nii-in. Oma vika, silti vaikka olenkin vähän isompi sika.
No niin, tässä sitä siis kökötetään silmät auki, eikä muuta voida. Ajattelin itseasiassa, etten mee tänäyönä enää lainkaan nukkumaan. Sami lähtee taas iltapäivän/illan kuluessa intin harmaisiin maisemiin, joten.. Ehkä kerkijän näkemähän nuarta herraa viälä toistamisseen tään viikonlopun kuluesa. No, pian sen isänkin voi tuolta jo potkia ylös, joten ei kai tässä aika pitkäksi tule. Siihen asti voisin vaikka kirjoitella tätä. Tai vaihtoehtoisesti jättää väliin ja siirtyä katselemaan leffaa uudesta DVD-soittimestamme, jotta ei kenellekään tulisi paha mieli siitä, että kirjoitan irc-gallerian päiväkirjaan aivan tolkuttomasti tyhjänpäiväistä paskaa. Niin, aivan.. Olen itsekäs, miksi se minua kiinnostaisi?

No, mutta mitäs sitä sitten on tällä viikolla opittu? Ainakin se (jälleen kerran), että tietyt jo historiaan jääneet asiat, on syytä myös sille puolelle jättää. Tottakai asiat muuttuvat, niin myöskin tilanteet ja ajankäyttö. Mutta.. Muuttuvatko ihmiset? Ehkä toiset, mutta tuskin kukaan vaihtaa käytösmalliaan ilman omaa tahtoaan. Tai muuten kuin pakon edessä.
Ja, kuten jo mainitsinkin, tilanteet ovat muutosaltista tavaraa. Se onkin, hyvä herrasväki, sellainen pointti, joka pitää sisällään yllättävän paljon asioita. Tulevaisuus muuttuu jokaisena hetkenä. Se, että heität kolikon nurkassa makaavalle pummille, tai jätät sen heittämättä, voi olla hyvinkin kohtalokasta. No, mutta jokatapauksessahan se pummi lähtee sua jahtaamaan; joko siksi, ettei tippunut sitä hynää, tai sitten siksi, että se haluaa lisää - vaikka sitten luonnossakin. Joten: Mitä väliä? Kuolet jokatapauksessa.

Jaa.. Ja mitäs sitä sitten vielä? Niin, eipä kai mitään.. No, laitetaanhan tuosta teille, rakkaat lapsoset, vielä yksi runo ihmeteltäväksi. Hieman rakkaus-teemaa tällä kerralla. Ehkäpä seuraava teokseni löytää jo itseensä jotain sisältöä suurempaa. Sitä, mitä se tulee olemaan, en tiedä. Kenties.. asennetta? Pah. Mikä vitsi.

Taivas maan päällä
Se henkäys kylmä
joka on ikuisesti täällä
pitämässä sydämesi jäässä.

Se että rakastat minua,
muuttaako se mitään?
Sytyttääkö jotain sinussa,
jota ei pinnalta käsin nää?

Lyön sinua kaikin voimin,
ja kaikki mitä silloin nään,
on toinen poskesi,
jonka minulle käännät.

Silloin silmäni osuvat mustelmiin,
jotka peittävät kaulasi.
Uuden rakastajattaresi imemiin,
toisen naisen tekemiin.

Sanojen kuori, tarkoituksettomuus,
päivien janoinen kaipaus.
Minä olen se, mitä nekin:
maailman turhautuneisuus.

Tuhosit kaiken, paitsi kuoren,
nyt omasi otan pois.
Sielusi vaeltakoon tyhjyyteen,
tuo menneisyyden huokaus.

(jälleen kerran; By Salla P. Yllätys)