IRC-Galleria

Olen viimeaikoina ihan oman mielenterveyteni vuoksi lukenut erästä ahdistuksesta ja paniikkihäiriöistä kärsiville suunnattua kirjaa, josta tosin löytää paljon muitakin perus elämän taitoja käsittelevää tekstiä. Sieltä luin kohdan, josta löysin monia syitä käyttäytymiseeni: lapsuuden olot.

Lapsuuden aikana tapahtuvat asiat voivat todellakin vaikuttaa ihmisen aikuiseen elämään haitallisina ajattelumalleina ja tekoina. Ihminen, joka on pienenä kokenut saavansa vähän aikaa ja huomiota vanhemmiltaan, potee luultavasti aikuisiässä läheisriippuvuutta tai arvottomuuden tunteita. Kaikki haitalliset tavat ja ajattelu saattaa myös altistaa henkilön käyttämään huumaavia aineita tai korvaamaan puutteitaan muilla sijaistoiminnoilla, kuten pelaamisella. Oma isäni on kieltänyt minua aina yrittämästä jotain, jossa mitä luultavammin en ole heti hyvä, ja siten minusta tuli perfektionisti. En edes yritä jotain, jos en tiedä onnistuvani siinä. Epäonnistumisen pelkoa on. Enkä tunne olevani arvokas, jollen yritä miellyttää muita. En ansaitse hyviä asioita.

Luultavasti moni meistä omaa haitallisia ajattelumalleja, mutta niistä voidaan päästä eroon luomalla mieleen vastaväitteitä, joita hoetaan uskottavasti peilin edessä tai kirjoitetaan päivittäin paperille 15 kertaa. Esim.

Täydellisyyttä tavoittelevien iskulause voisi olla: "Minun ei tarvitse olla täydellinen, jotta muut ihmiset hyväksyisivät minut, tai rakastaisivat minua."

Samoin kuin arvottomuuden tunteet voi kumota näin: "Minä ansaitsen olla onnellinen ihan niinkuin muutkin ihmiset."

Lista voisi jatkua vielä lukemattomiin. Mutta viesti tässä kirjoituksessa on se, että se mihin uskot, kantaa sinua eteenpäin. Jos et koskaan usko olevasi riittävä sellaisena kuin olet, niin et tule koskaan olemaan sitä. Kaikki muutokset lähtee itsestä.

Minä aion muuttua. Aion olla oma minä, itseni takia.


Kirja: Edmund J. Bourne: Työkirja paniikista ja peloista kärsiville