IRC-Galleria

... tai särkyy tai särähtää sirpaleiksi.

Elämä loppuu. Hetkellisesti. Arkirutiinit pyörii, mutta sisus itkee verta. Kyyneleitä.

Rakkaus. Ei se loppunut. Milloinkaan. Ei lopu.

Kaikella on tarkoitus. Myös tällä. Mikä se si on? Kun sen vielä joku mulle kykenis kertomaan. Ei enää yhtään uutta ihmissuhdetta. IKINÄ! Ei niistä mene kuin rikki.

Sitä paitsi, mun sydämessä ei ole tilaa kellekään uudelle. Vanha asuu siellä edelleen. Vielä pitkän aikaa. Ehkäpä ikuisesti.

Miksi aina pitää sattua? Koska elämä antais oikeasti olla onnellinen, ainakin vähän enemmän aikaa kun sen pienen hetken? Käykö niin koskaan?

Liian väsynyt. Miten ihmislapsella voi riittää näin paljon kyyneleitä? Eikö kyyneleet lopu koskaan?

Ite päätökseni tein. Paree opetella elään sen kanssa.
Kiitos elämä. Onnistuit taas kerran voittamaan tän akan. Piste.