IRC-Galleria

Ylihuomenna, eli siis kun yön jaksaa nukkua ni huomenna. Niinku huomenna voi sanoa huomenna, ja ylihuomenna voi sannoo että tännään!!

Superia!

... pidennystilaus matkassa...

Jospa jotain väriäkin sekaan. Pian jo halluis.

Viikonloppu, eikä mitään tekemistä. Tai paljonkin, mutta kuppilaan ois halu, muttei kykeneväisyyttä, ehkä.

Ja lopettaa... Nestepaaston. Vanhaks sitä on tullu, kun ei kykene itsekuria pitään.

Edelleenkään Oulun suunnalta, ei mitään.

Ei kuulu mun hyveisiin kärsivällisyys! Onpa sitä kuiteki joutunu tässä männä vuoden aikana opetteleen, joten pitäs se nyt jo hallita. Maltilla odottaminen...

Duunihakemuksen viimonen jättöpäivä oli perjantaina. Eli eikö sieltä kaiken järjen mukaan olis jo ny pitäny kuulua, varsinkin kun siinä luki että työt alkaa heinäkuun aikana. Nyt mennään jo kolmannessa päivässä...
Tai si mä vaan kuulun niihin; "kiitos, mutta valintamme ei valitettavasti osunut teihin"...

Hittoako sitä surkkuileen kun kuiteki on makeessa duunissa koko ajan. Harmi vaan, että tää työ on 700km Oulusta etelään...

Viime vkolla 40h ylkässä. Ja nestepaastonkin si päätin alottaa. Lauantaina ystävien häät ja halluun mahtua siihen hameeseen. Just siihen. Saatanpa mahtua nytteki, mutta kun ei voi tietää kun kyseinen vaatekappale roikkuu muden kaapissa maakunnissa. Perjantaina sen saan, ja tukkalääkäriinkin pääsee! Ihqua!

Voisko se soitto ny tulla..?

... plaa plaa...
Kärsimys lisää tunteita, mut liika on aina liikaa.
Kiukkupäivä, liikaa välimatkaa, ahistaa ja ihan sama.

Ikävä on, mut minkäs voit..?! Heh. Elä siinä vaan.

Tack och ädjö.

"Tavallaan se kärsimys vaan lisää tunteita.
Jos se, ettei saa koko ajan olla oman ihmisen lähellä, ei ole kärsimystä, niin sitten se ei ole.
Se on. "

... lento 17.00...
Onnellinen.

Ai niinku oikeesti tässä olis lähes kk ennen seuraavaa näkemistä..?!?
Kamalaa tää tää kaukosuhteilu... Ihanaapa.

Mut silti, kuukaus! Joku roti tässäki asias olis oltava...
Elämää suurempi ikävä!
Hukutan sen työntekoon. Piste.

Talvi tuli.

... ja si monta murun tykönä, kainalossa. Iilimatona iholla.

On epäreilua ettei saa olla toisen tykönä kun haluaa, ehkä kuiteki sitä si arvostaa ihan eri tavalla, kun on tämmösiä koettelemuksia heti näin alkuun. Välimatkaa 700km, ja ikävä raastaa päivin-öin... Onneks mä oon aina ollu hyvä-uninen.

Huomenna se juna taas veis kohti Oulua, 6 pitkää tuntia siellä tasaperseellään istuen... No, okei, röökikopissa ja ravintolavaunussa ( ei alkoholia) varmaan tulee vierailtua, mut silti... Vois kyllä tiputtaa noita lentojen hintoja, kiitos. Täytynee ostaa joku hömppäromaani tuosta asemalta mukkaan, jos vaikka siihen uppoais. Tai si nukkuu. Nukkuminen on aina hyvä vaihtoehto, vaikkakin tukka menee. Ihan sama.

Mut suurensuuri ikävä on ja huomenna saa mennä kertoon sen toiselle osapuolelle kosketuksin ja katsein. Sydän hymyilee jo pelkästä ajatuksesta... Onnellinen.

... kissat alkaa tuleen juttuun, eipä nuo nyt mitenkään ylimpiä ystävyksiä ole, mut voidaan jo kävellä toisten ohi sähisemättä... =)

Ja neidillä on mielettömän hyvä olla. Jos saa toivoa, ni näin vois mennä loppuelämä.

Tänä iltana muutama ystävä tuli kylään, muutama siideri otetaan ja huomen noustaan ajoissa puuhailemaan... Aika kivaa. Ja huomiseksi on suunnitteilla jotain juttua mistä ei neiti o ollenkaan tietoinen.. Herra sano että kahelta pittää olla menossa... Ja bikinit mukkaan. Siinä kaikki mitä neiti tietää asiasta. Hyvä näin. Jännitystä elämään... Täytyy vaan toivoa ettei o turhan suuri krapula aamusella...

Pusuja kaikille rakkaille ystäville!!! Voisitte olla täällä!!!

********************************************************************


Edit* Ruusuntuoksuisessa poreammeessa lillumista oman kullan kanssa, tunnelmavalaistus, drinksut ja rauhallinen musiikki... Mä en edelleenkään ymmärrä miten joku on ees voinu ajatella tekevänsä mun takia tuommoisia... Mä oon ihan hölmönä tuohon poikaan...