IRC-Galleria

Mökillä eilen ollessani, pyöräilin metsikön lävitse kyläkaupalta kotiin mukanani hiivaa ja maitoa. Yhtäkkiä eteeni luikerteli jokin musta. Äkkijarrutus. Jäin katselemaan mikä oikein edessäni luikerteli pusikkoa kohden. Se oli mustanpuhuva käärme. Eikä mikään pieni. Lähemmäs kyyksityin sitä katsomaan. Sillä oli sahalaita kuvio himmeällä harmaalla kirjottu selkään. Se oli siis kyy. Käärmeen pituus vastasi oman käsivarteni pituutta ja paksuus oli kuin kaksi peukaloa vierekkäin. Sen silmät olivat pikimustat ja se varmistivat jokaista käden liikautustani. Yhtäkkiä päässäni pimahti. Tartuin käärmeeseen,tai sen päähän oikeastaan (olin nähnyt tempun telkkarissa) Nostin kääsmeen käsilleni. Se sätki ikävästi ja sihisi. Sen mahanalus oli karhea kuin lehmänkieli. Pelkäsin kokoajan etä se purisi minua. Vaikka meillä toki olisi kotona kyypakkaus pistojen varalta, en silti tahtoisi rantaaseeni kahta pistojälkeä, jotka sitten turpoaisivat myöhemmin. En tiedä kuinka kauan olin käärmettä ihaillut ja syleillyt. Vartin ehkä. Lopulta päästin käärmeestä irti ja se sivalsi hampaillaan housujeni lahjetta. Kuitenkaan ei osumaa saanut. Se lähti kuin musta salama pusikkoon ja vain rapina kuului kuivien lehtien päältä kun se pyyhälsi pois. Lähdin pyöräilemään taas kotiin. Saisinkohan uudestaan tavata tuon ihanan olennon.