IRC-Galleria

Olen ajatellut runojen kieltä viime aikoina. Siis sikäli, että ilmaisuun vakiintuu tai juurtuu niin helposti ja siitä on sitten hankala irtautua. Onko se edes mahdollista? Voinko puhua käyttämättä omaa kieltäni? Hankalaa se ainakin on. Sikäli tyhmältä tuntuu kirjoittaa, että olen ikään kuin ajatellut asian päässäni niin pitkälle, etten viitsisi kirjoittaa siitä. Kun kirjoitus ei ole enää prosessia, siitä tulee raporttia, mutta sitä pitäisi tehdä toisin.

Tajusinpa vielä, että olen tainnut vihdoin löytää taas yhden nykyrunoilijan, jota on ilo lukea. Hän on Juha Siro. Siinä missä Tuli&SavuNetissä (http://tuli-savu.nihil.fi/kirjat.asp?c=35&ts_arvosteluid=60) arvostellaan Siron filosofista raskautta, minä nimenomaan pidän siitä. Niinpä niin, ihmiset (näemmä koiratkin) pitävät kaltaisistaan... Ymmärrän hyvin, jos monelle runoni ovat vähemmän innostavaa ja raskasta luettavaa.

Kirjoitan ihan lämpimikseni. Minun pitää saada itseni taas tekstien pariin, sillä mitä enemmän joudun tekemään, sitä enemmän ehdin tehdä ylimääräistäkin.

Aikahan on sellainen mielenkiintoinen seikka, että sen kulkunopeus vaihtelee suuresti niin yksilöittäin kuin yksilöiden sisäisestikin. Minun aikani kulkee ajatuksen nopeudella ja itse pyrin jatkuvasti nopeuttamaan omaa ajatuksenkulkua, mutta siitä huolimatta yritän juosta eteenpäin joutumatta oravanpyörään. Vaatii tiettyä valppautta, ja sitäkin, että opettelee irtautumaan satunnaisiin transseihin valumista ja kykenee siirtymään transsiin halutessaan.

Usein olisin muutoin valmis kadehtimaan niitä, joiden mielestä aika mataa, mutta en halua kadehtia ketään tai mitään, mikäli se ei motivoi itseäni saavuttamaan kadehtimaani tilaa. Ennemmin olen tyytyväisen kiireinen kuin pitkästynyt. Vähitellen poisopin kiireen tuntemuksen.

Tällä hetkellä, kuten useinkin olen inspiroitunut. Haluan kuitenkin ennen kaikkea lukea nyt. Sitten voisin kirjoittaa. Sarjakuvia saan piirtää milloin haluan, mitä enemmän, sitä suotavampaa. Mistähän saisin palkattua orjapiiskurin orjakseni? Surkeaa tämä nykyajan keskiaikaisuus, kun pitää ryhtyä flagellantiksi saadakseen virkistävästi ruoskaa.

Ei viitsi lähteä meinaan ravintolaankaan, vaikka varaa olisi.

Mikseriin kirjautuminen tuntuu jotenkin äärettömän työläältä. Joten en jaksa mennä sinne olemaan kirjoittamatta tätä. Tiedä sitten jaksanko vastaisuudessa taas.

Nimittäin täällä:
http://www.mikseri.net/users/blog.php?id=13908
Yllättävän myöhään olen tosin aloittanut tuon, sanoisin.