IRC-Galleria

herään. olen sekaisin. viina on vieläkin vahvasti päässäni. katson ikkunasta kun lämmin elokuinen aurinko on nousemassa taivalle. vitun aurinko, senkin pitää vielä vittuilla mulle. miks just mulla pitää aina mennä niin vitun paskasti. en ymmärrä. ahdistaa.

masentaa.


surettaa.


ahdistaa.


tuntuu kuin jokin repisi sydäntäni kappaleiksi. en kestä. sekoan. tekisi mieli huutaa, mutta muut nukkuvat vielä.


ahdistaa, niin helvetin paljon.


menen keittiöön, ja istahdan sen lattialle. pitelen päätäni. olen kadottamassa todellisuuden tajuni. tunnen kuinka kyynelet valuvat hitaasti poskiani pitkin. tärisen.


yht-äkkiä vieressäni vasemmalla puolella on puolillaan oleva ural-mokka pullo, ja oikealla puolellani veitsi.


en kestä tätä oloa. en tajua kunnolla mitä tapahtuu, ja olen vain puoliksi tietoisessa tilassa. saan paniikkikohtauksen, enkä meinaa saada kunnolla henkeä.


niin paljon tuskaa ja ahdistusta. niin sekava olo.


kunnes yht-äkkiä...se paha olo ja tuska onkin poissa. euforiaa. onnellisuutta. tuntuu kuin jokin olisi ottanut sen tuskan pois. olen sekava. alan saada vähitellen henkeä.


sitten herään todellisuuteen. tärisen, mutta paniikkikohtaus on onneksi ohi. sekava olo. tajuan puristavani kädessäni jotain. avaan silmäni ja katson. se on veitsi, joka on veressä.


katson reittäni. siinä on 11 syvää viiltoa. se paha olo, tuska ja ahdistus palaa. hyvä olo on poissa.


alan itkeä, mutta mietin samalla, että mitä vitun väliä oikeasti...


...sillä mitä väliä minulla tai teoillani muka on. ei minusta kukaan välitä, tai ole ikinä välittänytkään. ne kaikista rakkaimmat ihmiset satuttavat kaikista pahiten. tuntuu että ikinä ei voi mennä hyvin. mikään kaunis ei kestä. niin paljon itkettyjä kyyneliä, niin paljon murskaantuneita unelmia. joten mitä väliä. sain ainakin hetken olla tuntematta sitä pahaa oloa. en kadu yhtään. otan siemaisun ural mokasta.


nousen, ja menen takaisin olkkariin. muut ovat heränneet.


"miks sä itket? helvetti mikä sul on? sä oot ihan kalpea! vastaa!!!"


en vastaa mitään. jatkan itkemistä, ja menen takaisin sänkyyn, itkien yhä.


itkien toivon että unohtaisin tämän helvetillisen tapahtuman, ja vaivun uneen.