IRC-Galleria

Minussa on se hyvä puoli, että vaikka minulla on taipumusta melodramaattiseen ylireagointiin, olen kuitenkin siitä joka hetki täysin tietoinen - mitä en tietenkään kaikille myönnä. Esitän tunneoopperani mielelläni hyvin tietoisesti ja mielelläni hyvin taitavasti. Ja minua häiritsee, ellei yliampuvia tunteenpurkauksiani oteta vakavasti. Minähän sentään näen vaivaa niiden tähden. Eihän sellainen taito tipahda taivaasta.

Voi, kuinka herkullisia kohtauksia olenkaan pannut pystyyn, kuinka traagisia yhden naisen näytelmiä olenkaan esittänyt. Minusta on mukava kiihtyä, varsinkin kun tiedän tasan tarkkaan, ettei minulla ole mitään syytä kiihtyä. Se on yhtä ihanaa kuin olla sairaana tuntematta itseään kipeäksi tai saada lohdutusta olematta surullinen.

Olen lietsonut itseni mitä suuremmoisimpiin mustasukkaisuuskohtauksiin vain saadakseni elämääni vähän enemmän säpinää ja itselleni vähän enemmän jutunjuurta. Pystyn uskottelemaan itselleni mitä tahansa, jos todella haluan. En todellakaan halua vaikuttaa leuhkalta (...), mutta pidän itseäni luonnonlahjakkuutena asioissa, jotka koskevat draamaa ja tilanteiden pahentamista entisestään. Voisin totisesti järjestää niistä aiheista kursseja kansalaisopistossa.

...

Haluan olla tekemisissä nykyään vain miellyttävien miesten kanssa. Sellaisten, joihin saattaisin ainakin puoli tuntia kuvitella voivani rakastua, periaatteessa. En vain tapaa usein rakastumisen arvoisia miehiä. En edes sellaisia, että voisin parhaalla tahdollanikaan uskotella itselleni niin. Ja jos tapaan, katson aina oikein nopeasti poispäin, koska en halua kyseisen miehen ajattelevan, että pidän häntä rakastumisen arvoisena.

Pitäisi yrittää muuttaa asiaa. Pitäisi oppia käyttäytymään kuin mies - siis kuin nainen, jolla ei ole tunteita, vaan huono luonne. Pettämään, käyttämään hyväksi ja sitte bye bye.