IRC-Galleria

Oikeutta ei aina tiedä kuin se kohtelee elämässä,
se on vain valintoja tulevasta hetkessä missä elää,
eilistä ei kande miettiä,
ei sitä mikä hetkesi on huomenna,
kaunis on vain ajatus siinä kuin päättää jokapäiväisen elämän,
mennäkseen uneen siinä mitä huominen tuo,

se on: toivo paremmasta,
sen kanssa on hyvä aloittaa päivä
joka päivä ,
se on se uusi syntymisen karmassamme.

kukkasi kastelen
voikukillasi hiivin
voikukilla terälehtiesi
luonasi olen kukkaseni
sinua rakastelen siinä keskellä voikukkien

terävä on kielesi varrellani kukkasen
kukkasi puhkeaa tuo kukkaan
heteesi huokaista enää vain voi
huokaiset voih taas uudelleen loistat
ja puhkeat kukkaan
terälehtesi nupuistasi lennätät siemenet tuuleen
vapaudut kukkani
kauas kantaa heteesi
ja makaamme jälleen yhdessä nurmikolla

Punaisilla kirsikoilla lentäjä
Ihana lentoemäntäni
Luoksesi siivin kotkan lennän
Luolaasi lasken siipeni
Uudelleen tulen taas
Saavun asemallesi
Ihana olet tulet - otat minut

Onnellinen siivilläsi on olla
Nousen uudelleen lentoon kanssasi

Ikuisesti lennän kanssasi
Hymykuopistasi loistaa tähtisilmäsi
Aina jokaisessa välilaskussa uudelleen
Nostat minut ylös uudelleen siivilleni
Aina kun kieleni laskeutuu siivilläsi

Kirsikkasi kirvelee kuopassasi
Onnellinen olen huomassasi
Välilaskun teen luoksesi
Aina luonasi olla haluan
Näköalatornilla luoksesi ajatuksen siivin
Aina katseeni sieltä luoksesi löydän

Onnen siivin luoksesi hiivin
Nostat meidät uudelleen lentoon

Korkeita vaaroja väistellen
Aina ajatus kaunis ohjaan sinut luokseni
Lähemmäs tulen sinne sinun vuoksesi
Uudestaan ja uudestaan
Noissa siivissäni kirsikan väreissä
Ilmaan nousen vuoksesi

Lisko kiskoilla lepää
Odottaa veturia tulevaa
Määränpää ties missä
Asemalla yksin mietteissänsä
Astuako omaan ajattomaan vaunuun

Kuutamossa kaipaus hiljaa huokaa
Alle kielojen maan
Ikuisen tuoksun maan
Päämäärättä unen rajamaille
Apilaista napaasi katsomaan
Ainoani seppeleen kukista sinulle lahjaksi teen
Naiseni kedollesi kaipaan

To the castle of seven towers
There IÂ’ll spend my time seven hours
Hours for love. Love for us. Anybody asks.

There IÂ’ll ride with wizard and those seven galloping unicorn
My princess is there waiting for me
My heart belong there alone.

My queen is there waiting for me so many years those seven years
I am lonely rider who have wasted time as lifetime for those seven years by my tears
I ‘m only lonely as a clown coming home to the castle of over the seven clouds.

Free me, my mind lonely lover I‘ll stay for you forever.
You are my only. No more wasted years, any tears.

My hearts queen, my only love
My star.
My girl.
I love you.
My only shining star of my heart.
Me and You this is real love.
You are my radar of shining star love.

I come for you.

Unelma kaukainen kasvaa jokaisessa ajatuksessa lähemmäksi sitä mitä unelman todellisuus on.
Unenlailla matkaan lähemmäs rajoja, jossa rajoja ei ole.

Rajattomuus unelmalla tekee todellisuuden ajatuksen mahdollisen.

Syvemmälle mennen ajatuksessa, tunnen läheisyyden, haaveen.
Haaveeni toteutuu nyt hetkessä olen onnellinen, saavutan sen kaiken kauneuden, elämän.

Sokea ennen olin hämärässä hiivin ajatuksissa synkissä, toivottomuudessa.

Valon näen virtaavan lävitseni, sisäinen voima, mielenrauhan saan, onnellinen olla saan unelmalla ratsastaa.

Sanomattomilla sanoilla on useimmiten tarkoituksellisempi sanoma
enemmän kuin sanotuilla sanoilla.

Pelaan elämänpeliä siinä mikä on oikein mikä väärin
Pyhää vai epäpyhää?
Jumalasta vai saatanasta?

Elämä ajaa usein miettimään sen raadollista pyhyyttä ja sen epäpyhyyttä.
Jakaako rakkauttani maailmalle, vaikka itse seison kaivonreunalla miettien.
Sukellanko pohjaan vai käännynkö ympäri?

Elämänjano usein hukkuu alkoholiin,
turmiollisuuteen, ajatellessa henkistä itsemurhaa…

Himmenee sen tähdenloiste sitä etsiessä.
Kylmästä viimasta lämpenee kunnes jälleen viilenee.

Ikuinen karmankierre.

Kumpa on jalompi joutsen vai harakka - luojan luomat nuo kuomat?

Elinkaareni on 4 päivää perhosena
loistan ja olen kiitollinen siitä luojalleni.
Kiitollinen siitä, että saan elämänkaareni.

Nopeammin kuin ihminen,
Elän neljän päivän kukoistuskauden

Lisäännyn ja muutan muotoani nopeutetussa
elämässäni,
En voisi olla rumuudessani kiitollisempi, kuin
siitä Luoja, minkä lahjan annoit minulle täyttääkseni
tehtäväni.

Tunsin kuuluvani yhteen maailman kanssa ne
hetket, mitkä soit minulle, onneksi en kidu kuten ihminen
jokapäiväisessä elämässä.

Kiitollinen olen siitä kun sain
olla ja ymmärtää tehtäväni sen enempää ajattelematta,
kuten ihminen, tyhmyydessänsä rypee jokapäiväisissä
turhissa tehtävissään ja ajatuksissaan.

-koiperhonen-