IRC-Galleria

se heistä hehkuu, ei salaamaan
he sitä pystyis' toisiltaan
kun rakkaus vie, niin turha jää
se mitätöityy, häviää
kaksi sydäntä nuo lähestyvät toisiaan

---

Elämä on. Illalla ruåtsin tunnille takas kouluun.
Nyt kanyyliharjoittelu ohi.

vedenkalvo heijastaa tätä lahdenpoukamaa
muistatko sen?
tässä kerran istuttiin ja
mä kanssas' olin niin onnellinen
aavistin; se loppuu aikanaan
mut' se silloin pelottanut ei
pettymystä peitellä koetin,
kun syksy sut vei

säilyy eilinen, vaik' jälkikuva sen
pois katoaa
tuuleen noin hajoten
vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan
sua saata kokonaan unohtaa

tämä ranta varjoinen, kun mä kuljen kautta sen...
nostalgiaa
mua kaipuu kaihertaa,
minut ikäväni taas valtaansa saa
tiedän, et' se loppuu aikanaan
mutta aina uskoo jaksa en
kyyneleistä viimeinen vuokses', sen pyyhkäisen pois

ei haihdu eilinen, vaik' jälkikuva sen
pois katoaa
tuuleen noin hajoten
vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan
sua saata kokonaan unohtaa

Lääkelaskut ohi.. Jepaah!
Ja melkei voin sanoa 99% varmuudella ett ne meni läpi 8)
Melkei voin jo kehuta itteeni, ett olen aika noheva laskija ;D

Heräsin tänään klo 5:00, Kiira herätti. Se on kyl sellane AdHd tapaus.
Tuntuu, ett pieni käy ylikierroksilla koko sen ajan ko on hereillä :p
Tänään onneks Malkoon, nii ett se saa juosta energiansa pois.

Mikäli mun suunnitelmani onnistuu, olen kotona jo klo 14,
enkä klo 17 niinku piti tänää olla. Täytyy vähä fikseerata lukujärjestystä
ittelleen sopivaksi, ett saa vähä elää muutaki elämää.

HUI, koht on opo-info.. Saan tietää mihi aikaa harjottelu alkaa
Laitilan TK:ssa maanantai aamulla.. Iiks >:o

Miksen mä jaksa mitään?

Olo on jotenki tosi vetämätön. Eilenki nukahdin niin, etten edes huomannu.
Yleens sitä unta joutuu odottelemaan..

Huomen on lääkelaskuje koe, pitäis siihenki lukee tänään koulun jälkee.
Salilleki piti tänää mennä, mut siirsin sen huomiseks ko on hyppytunti..
Ja eiline hölkkäämine sai lonkan ojentajat kipeeks, joten se sali saa jäädä..

Ehkä kaikki johtuuki siitä, ett mua vituttaa mennä harjottelemaan sellasta,
mikä ei kiinnosta lainkaan. Pitäis kasvaa aikuseks ja kestää ko mies.

Katsot minua, kuin olisin tauti.
Silmistäsi paistaa inho,
kosketuksestasi välinpitämättömyys.

Olen sinulle myrkkyä.
Kidutan, kulutan loppuun.
Olet jo riippuvainen, etkä pysty lähtemään.

Miten meidän käy?
Sitä ei kukaan tiedä,
emme edes me.

Se on osa suurempaa kokonaisuutta.

Sitä on parannettu maailmaa oikein urakalla möksäilemässä Sophien kanssa.
Perustettiin sipsitehdas-vanhainkoti-eläinkoti,
pelastettii sudenkorento verkosta, grillattii vaahtokarkkeja
ja meinattii mennä auttamaa kadonneita mökkinaapureita,
jotka lähti merelle ->pakittiva takasi ja lähtivä taas +
valonheitinvene tuli perässä. Ei lainattu heil klapei.

Sekä juotiin puol pulloa kossua.
...Ja sofia söi kaikki suklaakarkit ;)

huuruun ikkunaan hän piirtää sydämen.
Eikä anteeksi hän pyydä, vaan pyytää enemmän.
Hän tahtoo, että unohtaisin sen, kuin lapsi painajaisen.

Niin hän taas tuo liekki rinnassaan,
mua saapuu katsomaan,
vain käsivarsiltaan voi nähdä jäljet pimeyden,
vaan tänään jaksa en.

Hänen vierellään mä valvoin, häntä uneen peittelin,
ja nyt hän on taas täynnä elämää.
Hänen murheensa mä kannoin, vaan nyt huomaan kuitenkin,
että kaipaan oman huoneen hämärään,
kun en jaksa enempää.

...Sadeasu
on aina valmis, kaikkeen.
Turvallinen ja tunteikas seuralainen, josta saattaa muistua mieleen oma äiti. Seurustelukumppanina tai ystävänä ehdottomasti uskollinen,
ja vaatii samaa kumppaniltaan.
Sadeasusta irtoaa hulluttelua vain harvoin,
ja rempseisiin kemuihin hän ei mielellään lähde.
Sadeasu varoitteleekin liian villeistä juhlista ja muistuttaa,
ettei vieraisiin autoihin saa mennä.