IRC-Galleria

Just tulin protun päätösjuhlasta. Vähän on haikee fiilis, ihanat muistot viikoajalta pyörii mielssä kokoajan.
Oli siis aivan mielettömän upee kokemus kaikin puolin. Voisin sitä hehkutella vaikkas kuinka.
Paljon käytiin hienoja keskusteluja, jotka opetti ymmärtämään uutta elämästä ja ittestä ,paljon sellasta mtä ei oikeestaan ollu ennen ihan tajunnukkaan. Kokemus kasvatti ihmisenä. Jotenki hassua mitä kaikkea se yks viikko voikaan saada aikaan itessä ja mitä kaikkea siinä ajassa ehtii tapahtua ympärillä. Oli paljon sellasia asioita, joista käsitys muuttu ihan totaalisesti, ennakkoluuloja sun muita. Opin hyväksymään monia sellaisia asioita, joista olin aiemmin ajatellut hieman epäluuloisesti.

Ihmisistä tuli tosi rakkaita.
Oli niin helppo olla, kukaan ei vaatinu mtn. Ei tarvinu yrittää olla mtn. Sai olla myös hiljanen ja epävarma, aina ei tarvinu olla äänessä ja höpöttää. Sai hassutella ja hölmöillä, heittää kaiken näkösiä ajatuksia ja mielipiteitä - (olla asioista erimieltäki), itkeä (ja nauraa).. Mitä vaan, jokanen arvosti toista just sellasena ku oli. Se oli ihanaa, ei se nimittäin mkn iha itsestäänselvyys oo.
Kaikesta pysty puhumaan avoimesti, ilman ,että tarvi mitään sen kummemmin miettiä tai "pelätä", että mitäköhän noi nyt ajattelee ja jotenki luulen että kaikilla muilla tais olla suurinpiirtein sama fiilis.
Ihania, fiksuja, hölmöjä, huumorintajuisia, avoimia ja elämän iloisia ihmisiä, joiden kanssa oli aivan mahtavaa.

Eilen kirjoiteltiin kaikille ihania juttuja, halittiin ja pillitettiin yli tunti putkeen koko sakki, sama juttu toissa päivänä. Se kertoo siitä miten kova kiintymys niihin almost kaikkiin ihmisiin ehti viikon aikana kiintyä, miten paljon sitä välittää.

Ja vaikka (ikäväkyl) suurinosa meistä asuu eripuolilla suomea, se ei tätä meidän välistä ystävyyttä mihinkään kaada. Kaikkia nähään tietysti miiteissä ja monia ihan muutenki. Ens kuussa Julialle koko sakki menossa ja ehkä myöhemmin Kallen möksälle porukalla. Eli varmasti nähään.

AWW, TÄRKEITÄ OLETTE!
HALIBALI. :)

ikävä jo nyt