IRC-Galleria

Keikka-asetelma: Ulkoilmakeikka pakkasessa sortuvassa kusisesta lumesta koostuvassa "linnassa" ilman viinaa tai rahapalkkiota kello 18.15. Mikä voisi mennä pieleen?

Kaikki sdna.

Jos joskus Silent Threnodyssä ollaan mietiskelty että onko meillä oikeasti mitään edellytyksiä vetäistä tätä keikkaa, se hetki oli nyt. Keikalle kuitenkin lähdettiin kun kerrankin saadaan jakaa melangoottisen melometallin sanomaa nuoremmallekin sukupolvelle viinanhuuruisten pohojoolaesten sijaan. Teemun kanssa käväistiin heti ensitöiksemme hakemassa Alkosta hieman virvokkeita lonkun ja jallun muodossa ja sitten lähdettiin kohti Kemiä rokkihommia polkaisemaan. Kauhukuvia sortuvasta linnasta, pakkasesta ja paukkuvista kielistä maalailtiin luonnollisesti koko matkan pituus eikä se kovin hirveästi jännitystä auttanut.

Heti ensimmäisenä aivopähkinänä hipeille tarjottiin kysymys sisäänpääsystä. Miten helvetissä tänne paikkaan pääsee edes sisälle? Teemu jäi ihastuttamaan paikallista naisväestöä revittelemällä ympyrää birssillään ja itse lähdin kovistelemaan henkilökuntaa mahdollisen sisäänpääsyn mahdollisuudesta. Ratkaisuna visaiseen kysymykseen yritin repiä suljettua porttia auki koko henkilökunnan hämmästykseksi. Matias sitten yhtäkkiä kippailee viereisestä ovesta ja sanoo että "Tästäkin pääsee".

Soundtsekkihommat kävi helposti vaikka jouduttiinkin lopettamaan etuajoissa koska paikalle oli saapumassa lauma rikkaita turisteja ihastelemaan hieman kusesta kellertävää Kemin ylpeyttä. Parit loukkaavat sketsit väännettyämme lähdimme miehisesti juomaan kaakaota ja pelailemaan bilistä Pohjolaan. Soundcheckistä vielä sen verran että meille ilmoitettiin luvattujen lämmityslaitteiden loistavan poissaolollaan. Kuulemma "virta ei riitä". Moro.

Keikka olikin sitten yllätävän mukava olosuhteisiin nähden. Sormet jäätyivät heti toisessa biisissä ja tilutusta se hieman haittaa kun sormet eivät liiku. Teemukin heitti yleisölle hieman standuphuumoria kertoen: "Sormien menevän kaulalla oikeaan paikkaan mutta hieman liian hitaasti". Itse jouduin olosuhteiden pakosta nakkaamaan takin nurkkaan. Ei siksi että oli liian kuuma vaan siksi että hihat tarttuivat koskariständiini kiinni ja ständi lähti sitten liikkumaan pitkin lavaa jään päällä. Huumoria vähän yleisöllekkin. Keikan kohokohdaksi kuitenkin huipentui Hegen uskomaton "rockslide" Matiaksen rumpukorokkeelta. On se aika velikulta.

Keikan loputtua ja viisi metriä keikkapaikan ulkopuolella jallupullo rapsahti auki ja ilta pääsi ns. "uomilleen". Illasta vain sen verran että viina maistui ja Kemin asukkaita "hemmoteltiin" vähintääkin kyseenalaisilla karaoketaidoillaimme. Kiitos ja anteeksi