IRC-Galleria

Kun menetin rahat, menetin vähän. Kun menetin sinut menetin paljon. Kun Menetin Vapauden menetin Kaiken... Voiko olla pahempaa menetystä kun vapaus???

Haluat minut pois elämästäsi sä sanoit.
Minä tottelin, en olisi halunnut mutta minun oli pakko.
Pakko, koska rakastan sinua ja koska seurassani sinulla oli mitä ilmeisemmin paha olla.
Sen toisen seurassa sinulla on kuulemma kaikki paremmin, kaikki toisin.
Ilman minua pääsit elämään, minun kanssani et.
Olenko oikeasti niin hirveä?
Olenko oikeasti niin kamala, epäonnistunut ihmisenä?
Pilannut elämäsi niin totaalisesti että et voi minulle enää anteeksi antaa?
Miten se voi olla mahdollista, kerro kulta minulle!
Mielestäni annoin sinulle kaikkeni, sydämeni, sieluni!
Koko saatanan elämäni!
Mutta mitä sain sinulta, tämän kiitokseksi siitä että minä vain rakastin sinua!
Miksi teit tämän minulle?
Miksi halusin minulle maailman kauheimman mielipahan aiheuttaa ja surun tahallaan tuottaa.
Etkö oikeasti rakastanutkaan minua oikeasti
Etkö oikeasti välittänyt, voitko tosissani sanoa että en merkinnyt sinulle mitään?
Tähänkö tosiaan on tultu?
Paljon kauniita sanoja, vähän tekoja.
Et ilmeisesti tarkoittanut mitään mitä minulle sanoit.
Miksi muuten voisit tehdä minulle näin.
Vetää minut niin pohjalle kun ihmisen voi vain vetää.
Ja pidät minut siellä pohjalla, ihan tahallasi, tarkoituksella.
Miksi oikeasti kidutat minua näin?
Etkö tosiaan näe kuinka kärsin, kuinka suren, kadun ja itseäni soimaan!
Etkö voisi jo unohtaa menneet ja anteeksi edes antaa?
Muuta en kulta edes uskalla toivoa..
Vain sen, että joskus voisit antaa minulle anteeksi.
Muistaen, että minäkin olen paljon anteeksi antanut sinulle.

Antaisitko mulle rakkauden?
Tai edes kokonaisen onnen?
Sitä vain olisin halunnut.
Sinun lisäksi.
Minä sen olisin sulle joku päivä antanut.
Kultalusikalla sitä auliisti tarjonnut.
Kaikkien niiden sanojen keskelle
patoutuneeseen tyhjään tilaan
olisin helpotusta tuonut.
Mutta sinä et halunnut.

http://www.youtube.com/watch?v=Beuc86hX4lw#


Olen vaikeasti ymmärrettävä ihminen....
ihmiset eivät näe mitä tunnen ja koen
taidan vaan Oikeesti olla niin hölmö....

tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan

tämä yö on minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan

sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin

hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin