IRC-Galleria

Hautaa salaisuutesi ihooni
Tule pois syyttömänä
ja jätä minut syntieni kanssa
ilma ympärilläni tuntuu edelleen kuin häkiltä
ja rakkaus on vain valepuku
muistuttaen raivosta uudestaan

Joten jos rakastat minua, päästä minut menemään.
Ja juokse pois ennen kuin tiedän
Sydämeni on liian pimeä välittämään
En voi tuhota mitä ei ole siellä
Vapahda minut uskooni
Jos olen yksin en voi vihata
En ansaitse saada sinua...
Hymyni on viety kauan sitten
Jos voin valita toivon etten saa ikinä tietää

Painan edelleen kirjeesi huulilleni
ja vaalin niissä osissani jotka nauttivat jokaisesta suudelmasta
En voinut kohdata elämää ilman valoasi
Mutta kaikki se oli revitty erilleen...
kun kieltäydyit taistelemaan

Säästä hengityksesi, en kuule
Ajattelin tehneeni sen selväksi
Et voinut vihata tarpeeksi rakastaaksesi
Pitäisikö sen riittää?
Toivon vain ettet olisi ystäväni
Silloin voisin satuttaa sinua lopuksi
En koskaan väittänyt olevani pyhimys...
Omani oli karkoitettu kauan sitten
Se tappoi toivon päästää sinusta irti

Joten riko itseäsi kiviäni vastaan
ja sylje säälisi sieluuni
Et ikinä tarvinnut yhtään apua
Myit minut säästääksesi itsesi
ja en kuuntele häpeääsi
Juoksit pois
Olet samantekevää
Enkelit valehtelevat pitääkseen hallinnan...
Rakkauttani rankaistiin kauan sitten
Jos vielä välität, älä ikinä anna minun tietää
Jos vielä välität, älä ikinä anna minun tietää...

Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.
Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

Ihan liikaa toivoa uskalsin elättää
Tajusin kuinka vitun helppo mua on vedättää
Valot sammuksissa ja toivo kadoksissa
Elämän parhaat hetket on vaan liian helppo missaa
Tuntuu että kaikki mitä mulla joskus oli
Haihtuu pois savuna ilmaan ku verestä alkoholi
Kyllä se jo pitäs tajuu että oon vaan kuolevainen
Ehkä joskus saatan olla liian huolehtivainen
Mut yritän pitää kiinni siitä mitä mullon nyt
Niin monta kertaa itseltäni olen kysynyt
Että mitä oikeen teen oonko vaan liian väsynyt
Miten jaksan jatkaa jos tässä alan väsyy nyt
elämään niinku pitäs elämään niinku tahtoisin
Jos ajas pääsis takas kaikki virheet korjaisin
Miks maailmassa pitä olla niin paljon paskaa
Se syö mua sisältä ja aiheuttaa tuskaa
Kaikista synneistä saan takas maksaa
silmissä pimenee ja mä näen vain mustaa
Ei enää koskaan asiat oo paremmin ku nytten
Miks pitää olla vanki ikuisten kysymysten
Mä en jaksa tätä paskaa varmaan kovin kauaa
Mieti vielä... Mä haluun päästä vaan rauhaan
Mä en tajuu tätä maailmaa
Miks se aina mulle aiheuttaa pahaa
Jos oon päätöksiä tehnyt
Kaikki on aina loppupeleis pieleen mennyt
Mut tää on elämää ja chansseja on yksi
Saada laiffi rullaan ilman pettymyksi
Silti ain oon joutunu päätöksiäni katumaan
Siks alkaa välil himmentyä elämäni halu vaan
Tää paine haluaa tuhota mut ja se kalvaa
Siks raivoon niinkun mielipuoli taikka vaan nauran
Piilotan mun raivoni hymyyn väkisin
Ettei kukaan suotta mun pahaa oloo näkisi
Ei kukaan mua voi auttaa eikä varmaan suostuiskaan
Ei vaikka apua mä jonkun korvaan kuiskaan
Mut on aina jätetty yksin joka vitun kerta
Luulen et mun vuoksi enkelitkin itkee verta
Miksei kukaan edes yritä ikinä mua ymmärtää
Kaikki lähtee pois eikä mun vierelle jää
Mitä mä oon tehny ansaitakseni tän
saanut sydämeeni ikuisiksi ajoiks rei'än
jonka läpi tuuli virtaa kylmää ilmaa jäistä viimaa
ei auta edes lasoli tai viiva saati viina
Tätä pahaa oloo purkamaan ei pysty yhtään mikään
mun sisälleni pahuus on jo alkanut vaan itään
Sitä pääse pakoon ei se mut jo tappo miltei
lähdin pois jo melkein melkein kuolin sen tein
Ehkä parempi ois olla mulla jos mä saisin rauhan
Sielulleni ettei tarttis kantaa mustaa surunauhaa
takiani myöhemmin koska tiedän et se hetki
Tulee vielä kuitenkin kun päättyy elämäni retki
Joka päivä pelottaa aina enemmän kun eilinen
huomisenkin osaan nähdä paremmin ku eilisen
peilikuvasta mä omii kasvoja en nää
näkyy vaan synkkä menneisyys myös pelkkä usva häämöttää
Tulevaisuus pelottaa vaikkei kyllä saisi pelkää
Sillä se ei auta mitään jos vaan kääntää selkää
Pitäs ottaa kiinni siitä mitä on jäljellä
Ryhdistäytyä ja ajatella järjellä
Elämän hukkaamisesta ei yhtään kukaan hyödy
Vaik' viiltäisit auki ranteesi ei vastausta löydy

http://www.youtube.com/watch?v=yx2ciZCfuOQ&feature=related

On niin paljon sanottavaa en vaan tie mist alottaisin/
Yllätys taas on vaan pakko kertoo naisist/
Tai naisest siitä joka oli mulle tärkein/
Se todellakin oli ei täs enää ole järkee/
Et puhu asioista mulle jotka sua painaa/
Vaan odotit hetkee jolloin upotat sen laivan/
Jossa ennen olimme ja joka meitä ohjas/
Elämäs eteenpäin ja nosti ylös pohjast/
Mutta mitä mä tein väärin ja missä meni vikaan/
Vikat tikit iskit ämmä ei täst enää tule kivaa/
Niin pitkä aika kulunu niin vitun pitkä aika/
Kaks koko vitun vuotta menin peliin kaiken laittaan/
En ikinä sua pettänyt tajuutsä en kertaakaan/
Mutta nyt pitää vanhaa rituaalii alkaa kertaamaan/
On silmissäni verta vaan ja haavat aukee uudestaan/
Silti kaikki sanoo että elämä jatkuu kuulemma/

KERTSI:

Haluatko tosiaan tän kaiken uudestaan/
Taas kokea ja huomata kuinka rakkaus satuttaa/

Haluatko tosiaan tän kaiken tehdä uudestaan/
Taas kokea ja huomata kuinka rakkaus satuttaa/

En koskaan tarkotuksella mä halunnu sua loukata/
Vaikka oisin voinu ni en toista naista koukata/
Koska ainoo rakas joka mulla oli olit tasan sä/
Ei enää sydämeen voi luottaa pitää katsoo silmillä/
Kun kaikki muuttu tosta vaan ja toisiamme kauemmaks/
Etäännyttiin päivä päivältä ja arvet aukeaa/
Et enää kavereitten keskel sanonu rakastavas/
Et ollu enää oma ittes mietin mikä auttas/
Olit niin kylmä et ees enää suudellut/
Jos lähdin kertomatta johkin et ees perään huudellut/
Meillä oli joskus kivaakin toisinaan meni hyvin/
Oltiin kaksi vuotta yhes miten tästä pääsen yli/
Toisaalta kun miettii haluaisin taas vaan sun luokse/
Mutta aika senkin näyttää en mä sinne juokse/
Ehkä saat mut uskomaan uudestaan taas parempaan/
Uudestaan ja uudestaan taas kaikki muuttuu pahempaan/

KERTSI

Vaikka oltiin toisistamme aina vitun pitkällä/
Niin minkä takii aina meidän piti jostain riidellä/
Sun mielestä saattaa näyttää ettei mikään ole pielessä/
Mun kunhan muistat ettei koko vika oo vaan miehessä/
Kaikki tekee virheitä se pitäis vaan myöntää/
Eikä luurii korvaan lyödä ja sanoja syödä/
Nyt kotioves sulkeutuu vielä viimeisen kerran/
Rakastan sua silti voin sanoo viel sen verran/
Kihlasormuksen mä revin sormestani vittuun/
Näen miten hitaasti se viemäriin tippuu/
Mä katson vielä taivaseen ennenku kerkeen lähtee/
Ei ole siellä enää sitä kirkast tähtee/
Joka susta muistutti ja joka piti huolta/
Mut älä sure kulta on se vielä jossain tuolla/
Ehkä vielä joskus nähdään ehkä joskus jutellaan/
Mut nyt on pakko jatkaa matkaa katsomatta tulevaan/

KERTSI

Kun menetin rahat, menetin vähän. Kun menetin sinut menetin paljon. Kun Menetin Vapauden menetin Kaiken... Voiko olla pahempaa menetystä kun vapaus???

Haluat minut pois elämästäsi sä sanoit.
Minä tottelin, en olisi halunnut mutta minun oli pakko.
Pakko, koska rakastan sinua ja koska seurassani sinulla oli mitä ilmeisemmin paha olla.
Sen toisen seurassa sinulla on kuulemma kaikki paremmin, kaikki toisin.
Ilman minua pääsit elämään, minun kanssani et.
Olenko oikeasti niin hirveä?
Olenko oikeasti niin kamala, epäonnistunut ihmisenä?
Pilannut elämäsi niin totaalisesti että et voi minulle enää anteeksi antaa?
Miten se voi olla mahdollista, kerro kulta minulle!
Mielestäni annoin sinulle kaikkeni, sydämeni, sieluni!
Koko saatanan elämäni!
Mutta mitä sain sinulta, tämän kiitokseksi siitä että minä vain rakastin sinua!
Miksi teit tämän minulle?
Miksi halusin minulle maailman kauheimman mielipahan aiheuttaa ja surun tahallaan tuottaa.
Etkö oikeasti rakastanutkaan minua oikeasti
Etkö oikeasti välittänyt, voitko tosissani sanoa että en merkinnyt sinulle mitään?
Tähänkö tosiaan on tultu?
Paljon kauniita sanoja, vähän tekoja.
Et ilmeisesti tarkoittanut mitään mitä minulle sanoit.
Miksi muuten voisit tehdä minulle näin.
Vetää minut niin pohjalle kun ihmisen voi vain vetää.
Ja pidät minut siellä pohjalla, ihan tahallasi, tarkoituksella.
Miksi oikeasti kidutat minua näin?
Etkö tosiaan näe kuinka kärsin, kuinka suren, kadun ja itseäni soimaan!
Etkö voisi jo unohtaa menneet ja anteeksi edes antaa?
Muuta en kulta edes uskalla toivoa..
Vain sen, että joskus voisit antaa minulle anteeksi.
Muistaen, että minäkin olen paljon anteeksi antanut sinulle.

Antaisitko mulle rakkauden?
Tai edes kokonaisen onnen?
Sitä vain olisin halunnut.
Sinun lisäksi.
Minä sen olisin sulle joku päivä antanut.
Kultalusikalla sitä auliisti tarjonnut.
Kaikkien niiden sanojen keskelle
patoutuneeseen tyhjään tilaan
olisin helpotusta tuonut.
Mutta sinä et halunnut.