IRC-Galleria

Tästä galleriasta on nyt facebookin jälkeen tullu semmone ettei täällä oikee jaksa käyä eikä täällä oo ikinä mitään.. :D Mutta vois kai tuota aina joskus tänekin kuulumisiaan kirjotella. Facebookissa ei oikeen vihti alkaa avautuu. Niinku mulla nyt mitää kauheeta nytkään ois, kuhan vaa höpöttelen jotain.

Nyt on jo marraskuu. Äääh, aika menee niin äkkiä! Äskenhän mä vasta muutin Ouluun ja kaikkea. Ja äskenhän me vasta Markuksen kanssa alettiin seurustelemaan. Kauhia, kohta 1.5v. yhessä. Miksi aika menee näin äkkiä nykyään. Viikotki hurahtaa yhdessä hetkessä vaan nykyään.

Töissä oon edelleenki ja kivaa on. Marraskuun loppuun on tuo työsoppari. Jännityksellä kävin menneellä viikolla juttelemassa pomon kanssa mahdollisesta jatkosta. Välttämättä aivan kokoaikasta työtä ei oo tarjota, kun kauan olleet työntekijät on tietysti etusijalla. Mutta musta on kuulemma tullu positiivista palautetta niin haluavat mut siellä pitää :D Mitenhän se pomo sano oikeen hienosti että hän yrittää kaikin mahdollisin valtuuksin saada mulle jonku vakanssin sieltä ku oon ollu niin hyvä työntekijä :D Oli aika kiva saada positiivista palautetta. Kiva tietää että musta on oikeesti ollu hyötyäki :D

Eli eipä oo vielä ainakaan tää mun alkoholinkäyttö haitannu työntekoa, tiedoksi vain teille arvon sukulaiset. :D Kuullu itestäni aika erikoisia juttuja viime aikoina. Mullahan on niin paha alkoholiongelma, että oon Taukokankaaltaki saanu potkut ku oon kännissä ollu niin monta kertaa töissä :( Niin ja työsopimukseenhan ei yhtään vaikuttanu se, että muutto Ouluun oli tiedossa ja asuntoki vuokrattu jo heinakuun alusta. Ja sitte vielä ne rytmihäiriöt mitä mulla sillon keväällä oli (kröhöm, todellisuudessa ressistä johtuen ihmeisesti) niin nekin on vaan ihan tän mun alkoholinkäytön seurausta. :D Siis mä en tajua mistä tää mun suku ammentaa näitä juttujaan. Kai se on katkeruutta tai jotain. Joku ku menestyy elämässä, niin heti ollaan puhumassa paskaa selän takana ja vielä oikeesti luullaan että niitä juttuja uskotaan! Ja kyllä, omasta mielestäni oon menestyny aika hyvin tähän astisessa elämässäni. Mulla on koulutus, työpaikka, säännölliset tulot, hyvä parisuhde (ja eikä muuten tarvi nyrkkejä käyttää eikä muutenkaan harrastaa minkäänlaista väkivaltaa ja uhkailua. Vinkvink vaan, semmone on sitä normaalia parisuhdetta).

Ehkä kaikista säälittävintä tässä tilanteessa on se, että tämmönen p*skanpuhuja on aikuinen ihminen, jolla luulis olevan elämänkokemusta ja ymmärrystä mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta ei.. Aivan huvittaa, kuinka lapsellinen ihminen voi olla. Ei näe vikaa yhtään itsessään, vaan kaikki on muiden syytä. Vaan mä en kyllä kadu yhtään että oon asioista puhunu, ku mä en oo puhunu ku ainoastaan vaan totta ja puuttunu semmoseen tilanteeseen mihin olis pitäny puuttua jo aikoja sitten.

Vaikka toisaalta.. Mikäpä mä oon puuttumaan toisten ihmisten asioihin? Mutta toisaalta jos mä oisin ollu tuollaisessa tilanteessa, haluaisin että siihen puututaan, jos ei itellä oo voimia laittaa stoppia tuollaiselle. Ja enkä mä sitä ois tehny, jos en oikeesti ois ollu huolissaan ja halunnu auttaa. Mutta tästä opin ainaki sen, että ihminen, jolla on ongelmia, saa tehdä ihan mitä vaan sen varjolla että on sairas. Saa käydä päälle, uhkailla, haukkua, jahdata puukon kanssa ja uhata ampua, mutta hei, se on ihan normaalia! Vikahan on vaan uhrissa, kuten olen saanut ymmärtää.

Aivan käsittämätöntä. Mutta onneksi mun ei tarvi olla tekemisissä enää näiden muutaman ihmisen kanssa. Ja odotan kyllä edelleenkin anteeksipyyntöä tapahtuneesta ja kaikesta. Veikkaan että sitä saa odottaa loppuelämän :D Ja sille yhdelle ihmiselle toivon vaan kaikkea hyvää, se kyllä ymmärtää, ainaki toivon niin, etten koskaan halunnut sille mitään pahaa vaan tein kaiken vaan auttaakseni sitä.

Menipä vakavaksi. :D