IRC-Galleria

"Situationistit tekivät Lefebvren tavoin havainnon, että arki oli muuttunut subjektista objektiksi ja ohjelmoitu kulutukselle. Debordin mukaan ihmiset olivat tyytymättömiä arkielämäänsä, jota elettiin sekä materiaalisessa että henkisessä köyhyydessä. Arki oli kolonisoitu olohuoneen sohvalle ja makuukammareihin asti. Aina oli pulaa jostain, oli se sitten raha, aika tai tavat, joilla on rahaa ja aikaa voitaisiin käyttää.

Tälläinen köyhyys ei ollut hänen mukaansa satunnaista, vaan sen avulla kapitalismi pystyi oikeuttamaan itsensä. Se saattoi esittää itsensä pelastajana tarjoamalla valmiita ajanviettomahdollisuuksia: TV-ohjelmia, massaturismia, -tapahtumia sekä tarkkaan eri ihmisryhmien "tarpeisiin" räätälöityä viihdettä ja muita tavaroita.

Debordille arki oli elämistä siirtomaavallan alla alikehittyneessä reservaatissa, jonne tarjoiltiin erilaisia viihdykkeitä ja virikkeitä, jotka olivat ihmisille kuitenkin yhtä vieraita kuin kristinusko mustalle Afrikalle. Silti kapitalistinen spektaakkeli esitti itsensä lähetyssaarnaajien tapaan ainoana oikeana hyvän elämän mallina, eikä ihmisillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä annettu tai joutua vaikeuksiin.

Yhteiskunta määritteli ihmisen kuluttajaksi ja omaksi erilliseksi yksikökseen - "yksilöksi", joka oli eristetty muista ja joka pystyi kommunikoimaan vain erilaisten tavaroiden välityksellä. Arkielämään tuotiin jatkuvasti uusia keksintöjä - puhelin, TV, videot, mikroaaltouunit, äänentoistolaitteet ja niiden alati ilmestyvät viimeisimmät versiot, joiden käyttöönotosta ja omaksumisesta oli tehty yhteiskunnallinen normi."


Ote kirjasta:
Pyhtilä Marko / Kansainväliset situationistit - Spektaakkelin kritiikki

Kirja tarjoaa yleisesityksen Kansainväliset situationistit -nimisen radikaalivasemmistolaisen avantgarderyhmän ja sen johtohahmon Guy Debordin ajattelusta ja toiminnasta. Vuosina 1957-1972 vaikuttanut ryhmä syntyi reaktiona havaintoon, että länsimainen yhteiskunta pyrkii tekemään kansalaisista pelkkiä passiivisia sivullisia.