IRC-Galleria

Greippi meidän, joka olet kylmässä. Pyhitettu olkoon sinun mehusi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun raikkautesi, myös jääkaapissa niin kuin lasissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen juomamme. Ja anna meille meidän krapulamme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat liskojen yönsä viettäneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät putkesta. Sillä sinun on c-vitamiini ja hedelmäsokeri ja raikkaus iankaikkisesti.
Aamen

---

-Katos Viirua.
-ENKÄ KATO!
(heittää puhelimen seinään ja tilaa ambulanssin jo valmiiksi, tulevaa välikohtausta varten)

Aina ei ole edes itse perillä omasta ajatuksenjuoksusta. Ehkä Irwin sopii tähän päivään paremmin kuin saattaa kuvitella. Härmäläinen perusjuntti ja Häirikkö soimaan ja bisse käteen (ei se greippimehu sentään humalaa tuo).

---

Ilta alkaa tulla. Olut maistuu hyvälle, mr Bungle kuullostaa hyvälle, elämä tuntuu hyvälle. Ylhäisessä yksinäisyydessään inspiraation sävelien sanelemana muodostan kirjaimista luettavaa tekstiä, painavaa sanaa. Sitä saakin syntyä sivukaupalla kun suoltamissyöverit ovat taas täyttyneet. Balanssissa! Pitkä aika murroksessa kului, mutta uskon sen olleen vain hyvästä. Näkemyksiä on helpompi esittää kun on omakohtaista kokemusta. Ulkona vallitseva viileys estää nauttimasta täysin siemauksin ulkoilmassa. Oman itsensä kontrollifriikki.

---

Romantiikka on minulle vielä aika tuntematon osa-alue, ainakin siinä muodossa minä se yleensä mielletään. Romantiikka on mielestäni jokin lämpimien tunteiden silta kahden ihmisen välillä, joka kumma kyllä tuntuu olevan riippuvainen myös ulkoisista tekijöistä. Lähiöromantiikka ei kuullosta järin houkuttelevalta, mutta miksei sekin toimisi? Ehkä minulla on vain pakottava tarve luoda näinkin kauniista ajatuksesta jotain inhorealismin meressä lilluvaa venettä (ilman airoja tietenkin). Tavanomaisuus ehkä tekee kaikesta niin tylsää ja kuollutta.

Elämysmatkoja lähiön yöelämään. Kurkistus sinne minne päin ei eksytä edes vahingossa. Ai niin, sekin oli jo keksitty. Lähiökulttuuri on monimutkaisempi kuin saattaisi kuvitella. Sen ostoskeskuksen ja krouvin (jossa turvenuijat ja eronneet muija kaljaansa maistelee) lisäksi on omistusasuntoja, kaupungin vuokra-asuntoja, ehkä jopa omakotitaloja joiden asukkaiden keskinäinen suhde suuressa suomalaisuudessaan on varmasti kokonaisen kirjasarjan veroinen tarina. Kiroilevia lapsia, halpoja ja isoja huumeluukkuja, alkoholisteja, työttömiä, pettämistä, tappelua, varovaisuutta, paranoiaa, betonia, betonia ja vielä kerran betonia. Mutta mikä tekee Westendissä asuvasta perheestä paremman? Liekö se plasmatv ja akateemisuus. Kateus, aliarvioiminen ja vähätteleminen lokeroi kansan väkisinkin eri kasteihin. Vai voimmeko jo puhua eri kulttuureista samankin kaupungin sisällä? Lähiöasukit palvelevat monesti huonommissa työpaikoissa akateemisia tavalla tai toisella. Asetanko itse ihmiset mustavalkokatseen eteen vai löytyykö arvostusta molemmin puolin? Mielessä pyörii sellainen myräkkä että jos alan enemmän analysoimaan niin istun tässä vielä huomen aamullakin. Ehkä siis annan vain sopivasti ajattelemisen aihetta ja jatkan omia toimiani KESKUSTAN yksiössäni (kaljan juomista ja mietiskelyä). Päätin olla käyttämättä hymiöitä sillä ne aliarvioivat ihmisten älykkyyttä poimia tekstistä punaisen langan ja sarkasmin.