Koko ajan väsyttää ja vituttaa, tulee nukuttua törkeen pitkiä yöunia ja muutenkin on aivot epäbalanssissa. Yksin sitä ei näe muuta kun vitutuksena, mutta kun lähellä on muita, sitä ei voi olla huomaamatta. On aikoja jolloin pitää olla streittinä, selvittää kuuppaa. Pelkkä viikonloppudokaaminen kostautuu pidemmällä aikavälillä arkeen, kun tarpeeksi irrottelee sinä parina päivänä, ja nyt se on taas mennyt liiallisuuksiin. Nyt on se aika vuodesta kun liian monen viikonlopun jälkeen alkaa viikkoisin tulla kylmää hikeä selkään ja viinaväristyksiä.
Tän saman asian oon todennu jo ennenkin, mutta sillon kun viina virtaa harvemmin, ei sitä enää todellakaan muista. Ja sitten kun taas tulee otettua liian usein, havahtuu. Ennen sitä jaksoi bilettää päiväkausia muka ilman morkkista tai minkäänlaista pahaa oloa. Todellisuudessa siitä ajasta ei ole juurikaan mitään syvempiä muistikuvia tai tunteita, tai paremminkin siitä ei ole muiden havaintoa. Jos sama tahti jatkuisi kauan pidempään, kusisin muutakin kuin maksani ja kuntoni. Viime kesällä olin kahteen otteeseen kuukauden kuivana, ja sama tulee toistumaan nyt. Nyt kun on sen aika. Arki tuntuu aika mahtavalta kun on hetken ollut ilman päihtymystä, sen sentään muistan. Pari viikkoa tekee jo ihmeitä, mitä kauemmin, sen parempi. Näin alkoholipersolle jantterille se kuukausi alkuun on hyvä lähtökohta, se on onnistunut ennenkin. Ja liian isoa palaa en edes halua haukata.
Metron horoskooppi kertoi mm. näin tänään :
"Härät ovat nautiskelijoita ja eritoten persoja viinalle, ajatuksiesi normaalitila on siis usein erittäinkin epästabiili. Hakeudu hoitoon."
Saatoin ehkä kuulla mielessäni epätoivoiset naurunhörähdykset sitä lukiessani. On se perkele kun jonkun freelancer -juopon horoskooppiartikkelitkin neuvovat mitä pitäisi tehdä, ja vielä osuvat aika arasti. Oli miten oli, suunta on tämä.
Helvetin hauskana offtopiccina lainaan Pasi Ahtilan tekstiä free jazzista :
"Free jazzin kuunteleminen on kuin eksyisi metsään. Oikeastaan metsä on aivan liian rauhallinen paikka. Se on eksymistä vieraaseen kaaoottiseen kaupunkiin. Sellaiseen, jossa kukaan ei puhu samaa kieltä kanssasi. Basisti juottaa free jazzin kuuntelijalle ensin salakavalasti viinaa, kitaristi pöllii kaikki rahat ja rumpali mukiloi kujalle. Saksofonisti eksyttää epävarmassa ja sekavassa tilassa olevan kuuntelijan suurkaupungin ruuhkaan. Varattomana ja suuntaa vailla kuuntelija hoipertelee ympäriinsä etsien merkityksiä ja tartuntapintaa edes johonkin. Ilta saapuu. Ympärillä pimeä Singaporen satama, tappajat perässä, pimeys edessä, joku puhaltaa vieressä riitasointuja korvaan. Edward Vesalan haamu leijailee utuisen meren päällä."
Mielikuva jostakin alter egostani ylpeilemässä tuhannen matkoilla ulkomailla iski kuin ziljoona salamaa, mutta miten vitussa se freejazz tähän liittyi? Jos jotakin musiikin lajia voi kuvailla noilla sanoin, voitte olla varmoja että löydätte minut jostakin seuraavista freejazz -konserteista. Mitä se sitten ikinä onkaan. Laillista douppia?