IRC-Galleria

Stalinger

Stalinger

Tohtori Odd Mindstein

Sekasortobalanssissa...Keskiviikko 30.05.2007 18:23

Narsistinen persoonallisuushäiriö? Minullako? Aivan varmasti, mutta silti mikään subkategoria ei täsmää oman käytökseni kanssa. Entä miten on mahdollista myöntää näinkin vakava mielenhäiriö ja hakea siihen apua sen takia että tulisi toimeen paremmin läheistensä kanssa? Narsistihan ei ikinä hae apua sen takia. Käytösmalleista löytyy viitteitä monesta eri narsismin muodosta , mutta ei edes osittain täydellistä tiettyä diagnoosia.

Osaan näyttää syyttävää sormea osittain lapsuudessa nähdyn parisuhteen käytösmallien omaksumiseen tiedostamattomalla tasolla, silti tiedostaen tämän. Vaikeaselkoista tosiaan, mutta ehkei oman mielen analysoiminen, omana psykiatrina toimiminen ole ollutkaan turhaa. Oma narsistisuuden muotoni on suurelta osin reaktiivista, vainoharhan ja typerien ajatusten synnyttämää mustasukkaisuutta mikä purkautuu mm. aggressioina ja se on seuraavaa ajankohtaa on mahdotonta ennustaa. Kun tämä pullataikina pääsee paisumaan, muistiin jää yleensä tyhjä kohta, musta aukko jolloin itsekkin ihmettelen käytöstäni. Oma narsistisuuden muotoni on osoittanut myös hitaan paranemisen merkkejä. Olen pystynyt antamaan enemmän parisuhteessa toiselle tilaa hengittää enemmän, ja vapauksia joka olisi ennen ollut mahdotonta.

Mutta voisiko oikeasti olla mahdollista että kärsin Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä eli sivupersoonasta?

-

Eri persoonat voivat olla tietämättömiä toisistaan, tai joku persoonista voi olla tietoinen kaikista eri persoonista. Koska isäntäpersoona ei aina ole tietoinen sivupersoona tai sivupersoonien olemassaolosta, hänen elämässään esiintyy ajallisia aukkoja ja ajan vääristymiä, joita hän isäntäpersoonana oppii peittelemään.

Sivupersoonat edustavat ihmisen tunne-elämän eri puolia. Hyvin käyttäytyvät tai hyvin käyttäytyvä persoona huolehtii sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden kanssa antaen ulospäin ihmisestä normaalin vaikutelman. Tämä persoona ei välttämättä pysy ilmaisemaan voimakkaita vihantunteita, joita ilmaisee aggressiivinen vainoojapersoona, joka on käyttäen "samaistuminen hyökkääjään" puolustuskeino käyttäen sisäistänyt itseensä lapsuuden vihamielisen vanhemman piirteitä. Auttajapersoona taas voi toimia välittäjänä vainoojapersoonan ja hyvin käyttäytyvän persoonan välillä. Sivupersoona voi olla myös vammainen, esimerkiksi kuuro välttyäkseen kuulemasta lapsuuden traumaattisia kokemuksia.

-

Mitä enemmän mielenhäiriöistä lukee, sitä enemmän niitä itsestään toteaa löytyvän. En pysty sanoin kuvailemaan kuinka pelottavalta tuntuu tiedostaa tällaisia asioita. Jos näillä eväin edes yrittäisin diagnosoida omaa mieltäni lopputulos saattaisi näyttää tältä:


Kyseinen henkilö omaa monta sivupersoonaa. Istäntäpersoona tiedostaa suurimman osan persoonista, voimatta liiemmin vaikuttaa niiden toimintaan. Aggressiivisin persoona kärsii pahoista vainoharhoista ja se tulee esiin tiedostamattomista pienistäkin asioista, ilmeisesti tunnetilasta ja ulkoisesta minimaalisestakin ärsykkeestä joka laukaisee näitä tunnetiloja. Tämä persoona on hyvin epäsäntillinen ja ilmaantuu milloin haluaa, se jättää myös mustia aukkoja. Toinen läheisten ihmissuhteiden kannalta fataali persoona on narsistinen, loukkaava ja tunteeton. Narsistinen persoona astuu näyttämölle sitä enemmän ja useammin, mitä pidempään parisuhde on kestänyt. Lopulta tämä persoona muuttuu melkein dominoivaksi, mutta mahdollisesti pystyy henkiseen kehitykseen ja kasvuun pitkällä aikavälillä. Yhtä persoonaa voisi kutsua hukassa olevaksi auttajapersoonaksi. Tämä persoona ei ymmärrä välttämättä olevansa samassa ruumiissa aggressiivisimman persoonan kanssa, kuitenkin ilmestyen usein aggressiivisimman persoonan jälkeen hetkeksi. Se on vain hetken aikaa hukassa ihmetellen ns. mustia aukkoja. Näiden lisäksi itse tiedostettuja persoonia on ainakin huolettoman iloinen toivoa täynnä oleva rauhallinen persoona, itseään analysoiva "isäntäpersoona" joka tekee töitä mielen kasassa pitämiseksi, ylimasentunut onneton persoona, helposti innostuva ja paljon suunnitelmia tekevä joka ei kuitenkaan kykene itse toteuttamaan hyviä suunnitelmia ja harvemmin näkyvä jalat maassa pitävä arjen kanssa sinut oleva persoona. Sosiaalisissa ja julkisissa tilanteissa persoonat pitävät eheintä kokonaiskuvaa tasapainoisen olemuksen illuusion luomiseksi, minkä takia muiden kuin läheisimpien ihmisten on todella vaikeaa uskoa minkäänlaisten mielenhäiriöiden läsnäoloon vaikka henkilö itse tästä puhuisikin vakavasti. Tämä saattaa olla myös vaikea asia hoitoa haettaessa, kun henkilö vaikuttaa täysin normaalilta. Tämä "eheä" persoona pyrkii luultavasti kaikin keinoin puolustamaan persoonia hoidolta tai miltä tahansa keinolta sulauttaa persoonat yhdeksi. Hoidon kannalta vaikein persoona saattaa olla se joka avun ollessa jo käsillä, yhtäkkiä "oivaltaakin" pystyvänsä itse pääsemään kaikista esteistä yli, estäen kaikki mahdolliset toimenpiteet persoonien yhteensulattamiseksi, se saattaa olla myös joku "eheän persoonan" muoto tai alipersoona?

Kaikilla persoonilla on kuitenkin ainakin yksi yhteinen piirre, seksuaalinen latautuminen. Seksi on tärkeimpiä asioita, ja se saattaa olla jonkinnäköinen piilopirtti johon paetaan. Ruumiillisen nautinnon merkitys tuntuu olevan syvällisimpiä puolia parisuhteessa, se tuntuu jopa määrittelevän elämää jossaan suhteessa. Seksuaalisuuteen tuntuu myös liittyvän pakkomielteinen persoona joka seksuaalisen latautumisen aikana voi tulla kyläilemään vaatien seksiä melkein hinnalla millä hyvänsä, tällä persoonalla ei ole mitään muta tavoitetta kun saada seksiä, jonka jälkeen se häviää yhtä nopeasti kuin tulikin. Voidaan siis sanoa että tällä seksiaddiktipersoonalla on suuri vaikutus myös muiden persoonien toimintaan. Se juuri on saattanut tehdä seksistä tärkeämmän osan elämää kun sen pitäisi olla, ja pystyy tällä tavalla herättämään helpommin myös aggressiivisen ja vainoojaluonteiset persoonat unesta. Aggressiivisen melkein psykoosinomaisen persoonan tehtävä tuntuukin olevan monesti seksinnälän sammuttaminen raivolla.

Vuosien ajan runsas alkoholinkäyttö ja muutaman vuoden sekakäyttökausi ovat voineet lisätä persoonien oireilua, mutta sekakäytön lopettaminen on myös parantanut paljon. Olen myös varma että erilaiset hallusinogeenit synnyttivät uuden persoonan joka haki aina vain hämärämpiä ja rankempia kokemuksia. Tämä persoona on joko kuollut, mennyt piiloon, tai sitten tullut järkiinsä ja muuttanut täysin toimintatapojaan. Tätä persoonaa on vaikea havaita itse, ja sen olemassaolo onkin tullut selville vasta sen kadottua.

Yksi mielenkiintoinen teoria alkoholisoitumisesta on että henkilö hakee humalasta truvapaikkaa, koska tietää mitä silloin on odotettavissa. Humalassa persoonien vaihtelu on miltei olematonta ja silloin ratissa onkin se "kännipersoona" joka löytyy varmasti monelta. Suhtautuminen alkoholinkäyttöön on voinut muuttua kun humalatilaankin on syntynyt uusia "persoonanjatkeita" esim. aggressiivisen välinpitämätön pelkäämätön persoona jota alkoi näkyä jossain vaiheessa. Uusimpana persoona joka pahoinpitelee ystäviään ja huokuu vainoharhaa heitä kohtaan. Onko mahdollista että henkilö on ollut niin kauan humalassa yhteenlaskettuna että jokin on nähnyt otollisen tilaisuuden synnyttää myös erilaisia humaltuneita persoonia. Alkoholinkäytön kriittinen tarkastelu ja sen halveksunta johtuu mitä ilmeisimmin näistä uusista aggressiivisista puolista.

Henkilö pystyy elämään ja toimimaan yhteiskunnassa siitä huolimatta että häneltä löytyy lukuisia eri mielenhäiriöitä joita saattavat olla paniikkihäiriö, eri narsistisuuden muodot, skitsofrenia, erilaatuisia masennuksia. Normaalisti näin monta päällekkäistä vakavaa mielenhäiriötä vaatisivat laitoshoitoa, ja yhteiskuntakelpoisuus saattaakin syntyä nimenomaan sivupersoonista jotka "jakavat" eri mielenhäiriöt näin kasaamatta kaikkea kerralla. Puolustusmekanismi voi olla tiedostamaton tapa estää persoonien integroiminen, johtuen juuri tästä pelosta että kaikkien persoonien henkilökohtaiset ongelmat kasaantuisivat yhteen. Hoito saattaa olla erittäin mutkikasta ja paras tulos saadaan sillä että isäntäpersoona jatkaa itsensä syväluotaamista ja analysointia, joka on tähän asti osoittautunut toimivaksi sillä henkilö pystyy tiedostamaan kokoajan enemmän mielestään ja pystyy jo käsittelemään omia tekemisiään ja persooniaan kriittisen objektiivisesti. Itsensä psykiatrina toimiminen yhdistettynä terapiaan ja mahdollisesti myös lääkitykseen voi auttaa tappamaan jotkin persoonat ja sulauttamaan toiset. Tulosten näkymisen aikataulusta ei ole minkäänlaista varmaa tietoa, se voi tapahtua päivässä tai toipuminen saattaa kestää vuosia. Se että henkilö joutuu taistelemaan päänsä sisällä olevia täysin eri ihmisiä vastaan, voi olla niin uuvuttavaa tai hämmentävää etten poissulkisi mahdollisuutta saada hoidon yhtydessä psykoosin tai psykooseja. Henkilö on kokenut muutamaan otteeseen jonkinlaisen heräämisen tai havahtumisen väittäen hetken olevan oikea oma itsensä ja olevan kohta taas poissa. Tämä on tapahtunut vaan pienen hetken ajan jättäen muistikuvan äärimmäisestä surusta, aivan kuin tietäisi pian taas kuolevansa, en poissulkisi kuitenkaan mahdollisuutta että tämäkin olisi vain jonkun persoonan kepponen, enkä myöskään sitä ettei hetkeksi palautuminen olisi mahdollista, sitä on esiintynyt joskus.

Se mistä tämä kaikki juontaa juurensa, voi kuitenkin aueta vain terapiassa,psykoanalyysissa tai jonkin sortin hypnoosissa. Näin syvälle omaan mieleen uppoutuminen voi olla vaarallista ilman asiantuntijaa, mutta myös äärimmäisen vaikeaa. Yksin koko tähän astisen elämän läpikäyminen meditaatiossa, transsimaisessa tilassa saattaisi avata joitain lukkoja.

-

Onko tämä melodramaattista keinotodellisuuksien keksimistä oikeiden ongelmien peittämiseksi vai varteentotettava diagnoosi? Vaikea sanoa, mutta apu on jo ovella ja taistelen eheän minän aikaansaamiseksi vaikka viimeiseen veripisaraan asti. Itse itsensä diagnosointi mielenhäiriöiden saralla on yleisesti katsottuna mahdotonta. Ehkäpä näin kieroutuneessa sivupersoonien jatkumossa onkin yksi hyvä puoli, se tekee sen mahdolliseksi. Todellisuudentaju järkkyy ehkä hieman ja elämä tuntuu melkein peliltä kun näitä asioita miettii. Apu on onneksi jo ovella ja suurimmat edistysaskeleet on jo otettu. Sotasuunnitelma on melkein valmis ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Omien minien ymmärtäminen on tässä sodankäynnissä ehkä tärkein seikka. Ehkäpä persoonani löytävät tämän pulmanratkonnan tuloksena samaan huoneeseen? Sekasortobalanssi...


Sekasortobalanssi on tila joka syntyy usein pohdittuaan liikaa mahdollisia mielenhäiriöitä epävakaassa tilassa. Ravitsevaa, ja niin outoa.



Nyt on aika pysähtyä ja miettiä omaa alkoholinkulutusta vuosien varrelta. Säännöllinen viikonloppujuominen alkoi melkein 10 vuotta sitten yläasteella junnuna. Mieleen muistuu ensimmäiset putket 8. luokan kesälomalla jolloin olin koko lomasta alle 2 viikkoa selvinpäin. Tuntuu aivan käsittämättömältä miten niin skidinä pystyi dokaamaan päivästä toiseen vaikka pontikkaa. Koulu sääteli tuolloin vielä viikkosin juomista. Kesälomat alkoi tämän jälkeen mennä jo kännissä/krapulassa mistä ei paljon muita muistoja ole kuin viinanhuuruiset diashowt.

Yläkoulusta päästessäni muutin kesälomalla opiskelija-asuntolaan jossa ei pahemmin viikkosin tullut otettua ja koulussakin tuli käytyä. Ammatti-instituutin toisena vuonna olin ensin koulussa viikonkin putkeen krapulassa ja illat/yöt kännissä. Jossain vaiheessa lopetin koulun ja viinaa alkoi mennä arviolta 3 päivää viikossa. Myöhemmin joskus enemmänkin, ja tätä jatkui pitkään. Viime ja edellisvuosi olivat sitten oikeen suurkulutuksen juhlaa.

Olen satavarma että näin pitkällä aikavälillä pelkkä säännöllinen viikonloppukänni olisi vaikuttanut moneen asiaan. Nykyään olen pystynyt jättämään humaltumisen riemun noin kertaan viikossa, mikä ei ole ollut aina helppoa. Vaikka joisi "vain" viikonloppuisin niin määrät ovat aivan naurettavia kun vertaa muutaman vuoden takaiseen aikaan. Illassa saattaa mennä käsittämättömiltä tuntuvat määrät viinaa ilman että on nelinkontin missään vaiheessa iltaa, se tuntuu monesti miltei mahdottomalta. Krapulat ovat pahentuneet tyyliin exponentiaalisesti ja ovat tällä hetkellä niin hirveitä että alkoholista vaikka jättäytyminen ,vaikka väkisin! Tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Kesäkin on pelkkä paska tekosyy olla lopettamatta vielä kun elimistö toimii edes vajaateholla. Nyt alkaa huomata ensimmäiset vakavat häiröt ruumiintoiminnassa ja pääkopan eheydessä. Kaikkein vaikeinta on varmaan keksiä mitään mielekästä tekemistä silloin kun normaalisti olisi dokaamassa, koska mikään ei muka tunnu miltään selvänä.

Viikko takana juomatta, ja pelkkä ajatuskin humalasta vituttaa. Jos joku kysyy dokaamaan niin poistan numeron puhelimesta ja haistatan pitkät. Viime kesänä hallusinoin kahdesti viinaputken jäljiltä, sekin on ehkä jonkinlainen merkki. En ole vuosiin ollut varmaan viikkoa kauempaa selvänä joten voin olla täysin varma että ne demonit mitkä krapulassa tulevat, tulevat tämän kuukauden tai pidemmänkin jakson aikana monta kertaa voimakkaampana. Pelottaa ihan saatanasti koska tiedän ettei todellakaan tule olemaan helppo ajanjakso.

Nyt on aika ottaa pirua sarvista, hakata sen päätä asfalttiin niin kauan kunnes aivot ovat levinneet maahan ja napsia ne hesehaarukalla hullun raivolla sisäänsä. Pitää keskittyä vaikka kirjoittamiseen ja itsensä ilmaisuun.

Kiitos rakas tiliote

Lauantaiseura tohtorin seurassaLauantai 12.05.2007 12:39

Tämä päivä kuuluu niihin suomen historian näkyvimpiin. Onhan meillä euroviisut, toinen toistaan huonompia esiintyjiä isossa hallissa. Jälkeenpäin ajateltuna Lordin voitto oli selvä tapaus. Tänä vuonna joka toinen on ehtinyt jo saada hermoromahduksen Idolihannan (rekkamiesten kesken Hannu) "leave me alone" -tilityksestä. Semifinaalin kuunnelleena voin kuitenkin jälkiviisaana sanoa ettei oman maan harakan esiintyminen ole ainakaan sieltä huonoimmasta päästä, ehkei mauttomimmastakaan. Ja onhan meille luvassa vielä jokin "suuri yllätys"... Jostain syystä en vaan jaksa uskoa että se pelastaisi hannan ääntä,esiintymistä ja kappaletta. Odotan kuitenkin innolla, myötähäpeärauhaset valmiina, mikä yllätys on.

Viisutrendinä voisi joku vuosi olla vaikkapa ammattimaisuus ja osaaminen, ja sitä voisi noudattaa kaikki. Tämänhetkinen camphenkinen tilaisuus ei todellakaan vedä julkisuutta ja rahahanoja niin auki kuin voisi. Kiinnostusta löytyisi myös muilta mantereilta. Suurin ongelma on ehkä se, että nimi on jo häpäisty. Tarvitsemme uuden nimen, kokonaan uuden laulukilpailun!

Kello 22:00 ne sitten starttaavat. Oiva tekosyy matkustaa juottolaan muka katsomaan niitä. Aamusta näyttää jo siltä että ilmoja pitelee, ja aurinko on vieläkin parempi syy lähteä irrottamaan agavelta hattu. Puistopullona leka tekiilaa ei vedä solmuun laisinkaan, siitä saa puhtia juosta jokilaivoissa maistelemassa parit rommikolat ja tervanapsut. Verenpaineen huidellessa korkealla, tämän lauantain ei soisi menevän suoranaiseen kännäämiseen asti. Mitä se puhe tequilasta sitten oli? Voi vittujen kevätkukkaset! Pakko se on silti kaataa, satoi tai paistoi.

Hyvää lauantaita ja häpeällisiä hetkiä rekkahannua kannustaessa
Tuhatkaunon kuulumiset kuunneltiin jo ennen gramofonin keksimistä, kiitoksia. anteeksi. kiitoksia. anteeksi. kiitoksia. anteeksi. kiitoksia. anteeksi. kiitoksia. Noni eiköhän riitä taas. selvät perjantait kuuluvat kakolaan, sisäinen lukujärjestykseni poksahtaa.
On tullut kevät, kylvön aika, mielessä pyörii hulluuden taika. Sadonkorjuujuhla on sulaa delirianttia, psykedeliaa sekä eriväristä elefanttia. Kuka valemaailmasta palaa alta kahden viikon matkan, tuskin kuukauden päästä ottaa suljetulta hatkan. Yrttitarhani eessä moni ihmispolo on sanaton, valikoimani on sanalla sanoen mutkaton:

Daturaa, belladonnaa, mandrakea. näistä saa jo aikamoista sakea.
Morning gloryt, keltamot, absinthiumit. Ei tulis yhtään pahemmat viinit.
Oopiumunikko, agave, heimia. Mielessäni on jo tequila.

Tässä kesän mahtirohtoja, suomen postista ilman johtoja!
Kaikki te jotka paskasta ilakoi, vetäkää näitä niin ihanasti kilaroi!

-- -- -- --

Kaikenlaista paskaa lyyristä osaamista, ei selkäytimestä vaan suoraan anaalista.
Yrttitarha on silti täyttä totta! ps. tähän ei vittu voi laittaa sanaa "rotta"

Sanaani anaali banaali kanaali savanniMaanantai 30.04.2007 17:41

Selkä huutaa elämiä, lekuri suoltanee kodeiinia. Vappu pilalla? Paskaa se kuitenkin on. Selvinpäin piti olla, mutta saa nähä kun kerta koheviiniäkin tyrkätään.
selvinpäin
Musta Enkeli (Itseasissa mulla on musta enkeli tässä vieressä, mikä joskus oli vielä kullanvärinen)

musta enkeli, mua katsot surkein silmin. Kuollut kyyhky kädessäs, verenpunaa siivissäs.
musta enkeli, sua katson halveksuen. Siitin kädessäin, kuivunutta spermaa lahkeessain.
musta enkeli, olit ennen kultainen ja iloinen. Minä tein sinusta saastaisen.

Raiteilla (taas yksi lähiön ja yhteiskunnan ylistyslaulu)

Yksinhuoltaja raahaa vaunuja mudassa kohti automarkettia, kuluttaakseen osansa. Raiteilla
Ohiajavasta perheautosta hohkaa perheonni, krapula ja känni. Raiteilla
Ilman täyttää rakkaus ja pakokaasu, ojassa on kuollut kissa. Raiteilla
Verhojen takana mäntä painuu pohjaan, ohikiitävän hetken, ihminen lentää. Raiteilla
Se aalto joka murtui lännessä, vyöryy nyt yli turistien, ja viattomien. Raiteilla
Thompson ja Melleri kääntyy haudassaan. Raiteilla

R.U.M.A (tää on sitten jo 5+ vuotta vanhaa...)

Silmäni pullistuivat kuin jättimäiset punkit verta imiessään rasvaisen koiran hikisellä iholla.Kieleni turposi kuin pullataikina jättiläisten maassa. Korvani repesivät kuin ihmiset Mikko Alatalon nähdessään. Sormeni venyivät kuin Irakin sota. Nenäni painui kasaan kuin kansanehdokkaiden lupaukset. Menin yhtä hiljaiseksi kuin ihmiset katsellessaan 70’s showta. Olin ruma... Ruma ja hiljainen, liian harvinainen kuollakseni mutta liian ruma elääkseeni.


Tässä kohtaa naurahdin makoisasti, liekö muutamia vuosia sitten tapahtunut "hento" nousu...

(Sinulle Sinuhe egyptiläinen, laulan ja tanssin kuin metsän korento. Pois on tähdenlento ja extaasinousu hento. Täyttä päätä päälle pukkaa hiki, hikipinko taikka laillistansa sinko,,rg,')


Wanhaa kansantarua, Ukko ja Kissa.

UKKO JA KISSA

Aina tupaan tullessani laukaisen aseen kattoon, luoti kimpoaa mattoon. Isäntä herjoja huutaa, ei ole talossa luutaa. Turpa rullalle taikka matto! Kuuluu kun ratkeaa rakko. Elämän kiperiä kynnyksiä, vastat en voi kun sanat suusta vietiin. Keimaillen sanavarastoansa uusii, toisten sanoilla päänsä täyttää ja näin muillekkin näyttää : ei ole sananparsi pahempi, mitä ammus ase vaan ei lehmä. Kojootti perkele, huusi emäntä. Nyt viimeisen tulimmaisen talohon hankit. Pois oitis kammarista helvettiin, idästä länteen, moskovasta zurichiin. Isäntä kummissaan kenkiä sovittaa, ei ole akkaa pahempaa, pois nyt joutaa. Tallihin tie kävi ryöppyinen, sadonkorjuu pirtissä alkanee. Emännän pää kirnuun tipahtaa, kissa pankolta hypähtää ja lapset nurkassa naurahtaa. Vallesmanni turmioksi nimittää, perkele uunista isännän päätä silittää : hyvä lapseni, teit oikein näin, emännän helvettiin viskasit ja vuorossa muut nyt on. Anna viikatteen korjata, silkohapset, nulikat. Kiittämättömät kakarat! Isäntä nurkkaan kiiruhtaa, viikatteensa kohottaa. Lapset huutaa armoa ja routaa, isän mielessä ei tule poutaa. Rankkasade nurkat kastelee, verta ja hurmetta, kissakin jo parkaisee. On isännän maltti täpösen täynnä, kissakin paskaksi seinään jo joutaa. Vaan tulipa hälle yksinäinen mieli, sinne katos pikku vesikieli. Ei enää kehräystä pankolla, ei kissan kutiaista. Henkiinhän kissa ei enää herää, ei leikittele lankakerää. Tuhruinen jälki vaan muistona lie, jälkipolville näyttää kun tärkein elo sammui seinään. Isäntä pirullinen suri vain kattia, vaimo ja lapset vaikka olivat poissa.


Metsän kätkemä on käsikirjoitus lyhytanimaatiota varten vuosien takaa. Puistattavan rakastettavan mätäistä kerrontaa.

METSÄN KÄTKEMÄ

Lensin kallionkoloon. Heräsin auringonvaloon. Kissalla oli reppu väärinpäin, hämähäkit pyörähtivät oikeinpäin. Kissan reppu oli täynnä riekaleita, vanhojen ihmisten päänahan riekaleita. Kissan helistimestä lähti kamala ääni, kuin tuhat itkevää,parkuvaa lasta. Karhuemo söi poikasensa, Koiranputket rehottivat kymmenen metrin korkeuteen asti. Olin alastomana suuressa synkässä metsässä. Kissa alkoi laulamaan :

”Ken metsään haluaa mennä nyt, niin takuulla järkyttyy! Siel kaikki riekaleiksi revitään ja mun pikkureppuun pakataan. Veri tirskuu ja kallionseinään kuivuu. Tuhannet ihmislapset suossa uinuu!”

Kauhistuin ja järkytyin, juoksin kauas pois. Niin kauas että vedet vaihtui mätään. Suuria järviä, sietämätön lemu. Elämisen tuskaa. Peseytyä nyt mätäjärvessä. Näin kuinka järvestä lensi rannalle pääkallo. Kallon sisältä löytyi tuubi mobilaattia. Mutta miksi ei tomaattimurskaa!! hermostuin sillä mobilat ja murska on täydellinen yhdistelmä näin absurdiin metsään. Aloin soittamaan männynhavuilla raparperista tehtyä kaasulla käyvää kitaraa. Soittoni houkutteli satoja päättömiä vauvoja ympärilleni. Ne tanssivat ympärilläni suloisesti. Vauvat olivat nousseet mätäjärvestä. Yhtäkkiä vauvat juoksivat takaisin järveen. Taivaalta laskeutui aromipesä vähän matkan päähän. Aromipesä avautui ja saatoin haistaa kypsennetyn lihan. Minulla oli nälkä joten juoksin aromipesän luo. Siellä oli mädäntynyt kukko mikä oli täytetty munuaisilla. Yhtäkkiä kuulin taas kissan laulua kauempaa metsästä. Ääni lähestyi minua. Vaikka juoksin niin kovaa kuin suinkin pääsin niin ääni lähestyi minua. Lopulta ääni tuntui tulevan kovaa pääni sisältä. Juoksin ja juoksin. Olin seota. Löysin pienen mökin. Sisällä oli Neitonen joka keitti kääpiöitä elävinä suurissa padoissa. Neito järjesti minulle illallisen jonka syötyäni minua ei ole ollut olemassa... tietääkseni.


Merkityksetöntä mutta vihaista ja päällekäyvää


Olen minä, olet sinä, olkoot hän, vitut meistä, paskat heistä. Kaikki tulee kuitenkin päätökseen, siihen loppuun jossa kiitos seisoo tai epäkiitolisuus palkitaan. Tässä maailmassa joka pyörii ilman ihmisiäkin, mutta lopettaa pyörimisen meidän takia, uskotaan sokeasti karmaan. Mustavalkoisuuteen, ei nähdä vyöhykettä jolla oikeasti kuljetaan. Se on kaukana kaksiulotteisuudesta. Paha saa palkkansa, mutta niin saa myös hyvä. Epäselväksi jää kumman liksa on korkeampi. Näillä näkymin sijoittaisin pahaan.

Nyt jonkun tädin kukat lakastuu hatussa kun lukee tätä. Pahan edustajako tässä itkee ja angstaa? "Nyt on aika valita kenen joukoissa seisot" olen kuullut sanottavan. Kehottaisin seuraamaan markkinoita ja tekemään päätöksen sen perusteella. Puoltahan voi aina vaihtaa? Ihmisen henkinen pörssikurssi, kollektiivinen talous, psyykkinen markkinatilanne. Määrää itse tekemisistäsi ja ole tietoinen siitä että tämänkin päämäärättömän ajatustenvaihdon tarkoitus saattaa olla puhtaasti ajanhukkaa.


Ahdistuneen rukous kurjenmäestä


Suljetulla osastolla on taas tilaa, kukaan ei nyt sun mahista pilaa!
Oma paikkasi heti tilaa, perseesi vuodeosastolle hilaa.
Varastot täynnä erilaista jyvää, kaikenlainen mömmö tekee sulle hyvää.
Suu auki, suonet tukkoon, oot hullu, sekavat ajatukset lukkoon.
Täällä olo on kuin lomaa, et tunne enää mieltäs omaa.
Kaikenlainen muussitus on päivän kuositus, mahdollisimman iso annostus.
Jonot senkun kasvaa, kohta tästäkin huvista pitää valtiolle maksaa,
muutan vittu saksaan.


Kenelle olen velkaa täsä?


Tavarakeskuksen tarpeeton hulina pisti miettimään. Olenko turhaan aloittanut uuden tyylisuunnan, sen jossa tuulipuvut
kohtaavat hattarat ja vappuhuiskut. Kaikki pastelliväreissä. Etola, euromarketit, hong kong, tiimari, talouspörssi... Nuo kaikki rantabulevardin välttämättömät porvareiden suosimat snobiliikkeet. Mieleeni muistuu ajat jolloin päiväkausia kyttäsin talouspörssin turvajärjestelyjä, että voisin varastaa Guccin huulikiiltoa. Jäin kiinni jo ennen kuin olin koskenut tuotteeseen. Hälyttimet alkoivat soida ja muut ihmiset kuulutettiin evakkoon. Jäin yksin Guccin osastolle punaisena kuin vihreä paprika. Vartijarobotit veivät minut putkaan kolmeksi kuukaudeksi. Syynä oli varattoman asiakkaan toiveet varallisuudesta. Tätänykyä kierrän kaukaa nuo kuumimmat liikkeet. Pelkään sitäpaitsi robotteja. Varsinkin massiivipuisia. Niitä jaloja otuksia joiden maksamakkarakerroin on suurempi kuin salkkareiden nikolla. Putka oli neliömetrin kokoinen pinta-alaltaan ja sen keskellä oli vain wc istuin josta kuului venäläisten merikapteenien homoörinää noin 120 desibelin voimakkuudella. Kolme kuukautta kului rattoisasti örinää kuunnellen. Se oli elämäni parasta aikaa. Olisin halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta loma loppui liian lyhyeen. Tuntui kuin koti olisi viety alta. Voin vieläkin kuulla mielessäni ne miehekkäät yrjön ja raivonsekaiset kiimaiset huudahdukset jotka kaikuivat jonkin rahtilaivan uumenissa. Jos paratiisinomainen taivas on olemassa, se lipuu varmasti jossain venäjän merillä. Paratiisimerellä... Kuvitelmissani se meri on ruskeanvihreä jäteallas jonka pohjassa kummittelevat kymmeniä vuosia vanhat ydinsukellusveneen raadot, taivaalla lentää ahnaita korppikotkia joiden nokasta roikkuu vihertäviä silakoita, niitä joita meressä kelluu tusinoittain. Villeimmissä haaveissani olen kyseisessä rahtilaivassa jumissa sinilevälautassa merimiesjoukon kanssa. Heitä on seitsemän, niinkuin kääpiöitä lumikissa. Palaneita, mädäntyneitä, ruumismaisia vätyksiä jotka tuoksuvat mädältä ihralta, eritteiltä ja muulta. Laivan ruumassa on pimeää, kylmää ja kolkkoa. Merimiehet saartavat minut. Loput voitte fantasioida itse.


Tämä pisti virneen naamalle


Talipäätiaiset, tuohtuneet tiskirätit, lentävät räsymatot, reggaetyyliset rengasraudat, punahomesulatejuustot, kaalikääryleraastimet, hengästyneet känsälaastarit, turbiinilla toimivat tarjottimet, muikkuja ravinnokseen käyttävät kiljukanisterit, tahmeat vinyylit, revenneet paikkakunnat, venähtäneet iltapuhteet, suorasukaiset siiamilaiset, perverssit parkkitalot, vesiliukoiset vaginat, arvopapereita diilaavat oravat, elämänsä eläneet transvestiitit, horkassa tärräävät halinallet, tunturipöllöjä metsästävät anaaliterapeutit, tasapainoiset talebanit, karrelle palaneet perseenreiät, typerät tavarankosketustelineet, huojentuneet sanomalehdet, notkahtaneet luomumaksalaatikot, juoksuajasta seonneet salottisipulit, sepelvaltimotulehduksen omaavat marinaadit, tukholman syndroomasta kärsivät pöytäliinat ja KAIKKI muut joilla ei ole paikkaa tässä maailmassa, NOUSKAA VASTARINTAAN!


Välittäjäaineiden tasojen huimasti heitellessä unettomien öiden jälkeen, tekstistä hohkaa tajunnanvirran epätoivo.


Jänis pitkäkoipi, tiskitussu. Turhanpäiväinen elukka... Köyliö! Veit sanat suustani ilman lupaa. Nyt olen sanaton. Ja varaton. Syyn ydin löytyy pommista, siitä happamasta raparperista. Ei ollut tuullut lain, pers paljaana oli ain. Elämän kevät, kuoleman talvi, vittujen takasyksy. Paranoidi piirakkasoturi, jeijjolla ei oo mitään tekemistä tän kanssa. Misä sä oon? Entä taliturpeiset. No kotona tietysti, jussipussi. Senkin äkäpussi. Homonassu nussimeisseli. Rivoa kielenkäyttöä vitun nulikka! Siivoa suusi ja pistä bulimiaa eteenpäin. Passaa separeille.Niille takinkääntäjille. Vammainen ilman lupaa! LUPAA! VITTU LUPAA! Ei lentolupaa eikä tapaturmaa! Sitä perinteistä suolikkivaahtoa. Ei niin. Olin siis eksyksissä? Hyv'ä. Kahdenkesken kirjaimien kanssa välitysten vaihdoksia teeskentelemässä sinappikuraojassa jossa vain huuhkajat homoilevat aamuisin., Tarhakäärmeillä ei ole asiaa karjalanpaistiin. Syy lienee selvä vitun idiootti! Karjalanpaisti tehdään venäläisistä ohukaisista nokka pystyssö ja muna kainalossa. Sen pituinen sekö? No ei. Nyt se vasta alkaa. En ole eläissäni nähnyt mitään kauniimpaa, kuin kaalimaan! ja jaakko kaalinpään keräämässä roskia taunuksen takapenkiltä. Anus Hyssälä hyssytteli ja nauroi katketakseen sytyttimiä joiden kielikorut olivat epäonnistuneet suorastaan täydellisesti. Kiitos silakoiden, ahnaiden merihirviöiden jotka penkovat mummojen takalistoa kauppatorilla. Silakat ovat ahnaita petoja, sinnikkäitä pikku vipeltäjiä, ymmärrystä vailla mutta suomut selässä. Reessä on lahjoja sanoi joulupukki, kun silkohapsien perseitä hipelöi kuusen alla. Tontut närkästyivät ja alkoivat kapinoida vitun pukkia vastaan. Laivan kansilla riehui tulet! Liekit nuolivat joulumuorin pillua, joka punaisenakin näytti pukille vihreää. Pukki luuli sitä hapankaaliksi ja lennätti tontut kuuhun maistelemaan sissijuustoa. Ah sitä maun nautintoa jota tontut kokivat. Ne tapettiiin. Punahilkalla ei ollut asiaan osallisuutta, hän vain mairitteli nahkaisia menninkäisiä. Tuhkimo oli homo! Sen todistaa jo fägärimäiset kengät sen nukkavierun huoran räpylöissä. Saakooot kurpitsakyydin, ratsastan ennemmin vaikka munakoisolla. Vittu sitä huoraa. Erikeepperiä sen saatanan sutturan anaalipenaaliin. Ruskeaa mokkaa sen nartun vaginaan! PAskanväristä kusta sen lorton takamukseen! Galileolaisia puuhevosia sen lehmän sulkijalihakseen! Anna tulla huusi Lumikki, muttei nähnyt vitun rumaa huuhkajaäitipuolta joka pälyili hameen alle. Huoran päivät olivat luetut! Voi raukkaa paskapäätä. Muutenkin oli eksynyt seitsemän kääpiön paritteluleirille alaskaan. Vittuako meni. HuoRA! Sovinistiset sadut valtaavat lastenkirjat! Niissä ei ole päätä eikä jalkaa. Ei edes kieltä, tai sinivuokkoja. Kiitoksia. Anteeksi. Kysyin kolmasti itseltäni neljä kertaa mihin olen menossa. Vastasin omaan tyhmään kysymykseen 7 kertaa putkeen. Aina väärin. Alko vituttamaan alko ja hain mäyräkoiran pirtupulloja ruokavarastosta, siitä mennenin purppuran vierestä. Sen paskaltahaisevan juoppoveden. Vedin ne kaikki ygösellä alas ja poltin 16 kartsaa norttia, ai vittu että tuli känni. Kiitos ryssät! Teidän viskinne on minun paskaani! Kiitoksia. Vittu sit mä join joku saatanan 29 litraa kiljua puolessa vartissa ja yrjösin etolan lattialle. Vittu sitä oli kännissä. Oli pakko mennä viel vetää baariin joku 47 long island ice teata ja 11 absinttia triplana. Vittu että oli paska reissu. Olin selvinpäin melkeen. Opetus: On turhaa taistella taistelukentällä, sotilaat tekevät sen puolestasi. Sinulle jää sivustakatsojan rooli. Voit nauraa suolenpätkille ja koristella niillä joulukuusesi. Sen vitun vanhan riippakoivun mikä on roikkunut sun huushollin olkkarissa jo vuoden päivät. "Oli kato häät!" yrität paikkailla, vittu se ei riitä alkuunkaan. Kohta jollei rähinä nouse renkien kanssa mäelle niin alkaa perkeleen moinen rättätätä ja ilotulitushelvetti. Vittu sitä kiimaa mitä ne raketinpeijaiset päästävät sisuksistaan. Kuumaa magmaa, kovettuneita palleja ja pystyynkuolleita aarnikotkia. Hyi helvetti! Aatamista eevaan! Se saatanan limavittu pilasi paratiisin kun veti riu'ut puunjuurelle. Puu sai lannotetta ja kasvoi neljämetriseksi haperoksi. Aarno kasvi ei ollut sillon keksitty joten lopeta sen kukkaruukun kanssa kiehnaaminen TOLLO! Printteri tulostaa paskalla! kehitysmaissa ostetaan kustavilaista arkkitehtuuria, vuosisadan vaihteessa myllerrettyä paskaa. Rusehtavaa takalistotaidetta. Yök! Ettäs kehtaan!!! Kylli täti pilasi lapsuuden, nuoruuden, vanhuuden ja kaikkien äpäröiden elämän. Ruttuinen täti piirteli vitun rumia töherryksiä jotka eivät olleet painokelpoisia edes sokeiden aikakausilehteen. Se lehden nimi on Liian ruma näkemään, paska kuulokin. Kyllitädin kotkat muistuvat aina mieleen kun menen korkeasaareen. Punapersepaviaaneilla ja sillä höyryävällä huoralla on enemmän yhteistä kuin kahdella kynttilällä. Mitä samaa on kyllitädillä ja hajukynttilällä? Kumpikin on liekeissä joulun kunniaksi ja haisee paskalle. Entä mitä eroa on kyllitädillä ja haisunäädällä? Kyllitäti on alkueläin. Innostuin kun näin taikuri luttisen televisiossa. Hänen taikatemppunsa olivat hämmentäviä. Hän otti korttipakasta kortin, laittoi kädet selän taakse, sitten näytti kädet. Kortti oli kadonnut! Ja mikä hämmästyttävintä, se löytyi hänen takaataan! Annoimme niin paljon aplodeja että käteni murtuivat ja solisluu katkesi 17 ihmisellä. Vika ei ollut haulikossa vaan ampujassa.


Tämä selvä sunnuntaina. Kirjoittamisen iloa ei sovi aliarvioida missään mielentilassa. Rivien välistä voi löytyä vaikka toivoa.

Kopioi ja liimaa, koivet ja siimaaPerjantai 20.04.2007 17:28

Sirkuksessa on aina ollut jotain mystistä ja pelottavaa

Sirkus on tullut kaupunkiin! Ihmiset innoissaan lippuja haalii, trokarit ja roudarit isoimman saa saaliin. Loppuunmyytyjä lippuja saa ylihintaan ostaa, köyhät ei tajua, rahalla voi kostaa! Isossa teltassa meno on vitun traagista, lapset kuolee lavalle, pellet tulee kaapista. Tirehtööri hengittää yleisön niskaan, punaiset on silmänsä, leijona saa piiskaa. Kiivastunut villipeto yleisöön hyökkää, klovnit nauraa kuollakseen, tirehtööri nyökkää. Verta ja suolia, shown makaabereja puolia! Nauruun sekoittuu itku, lavan täyttää verilitku. Nyt loppu jo jonglööraus kumma, yleistunnelma on väriltään tumma. Klvonitkin hyökkää kimppuun lasten, paljastaa hampaansa, ja upottaa kaulaan silkohapsen. Himmeät liekit ovat sammuneet, toivonkipinät kaikonneet. Loppui tyystin naurun ja itkun aika, pimeässä hohtaa enää punaisten silmien taika. Eloisa pieni kaupunki on haudattu hiljaisuuteen, sielut korjattu talteen klovnien.

Klovnit. Kuka uskoisi maskien takaa löytyvän vielä jonkin inhimillisen piirteen?

Selatessani vanhoja tekstejäni, en voinut olla pysähtymättä tähän irralliseen lauseeseen:
"Tapakasvatuksen tappamat talipäät pysäyttävät historian"
Tämän jälkeen kirjaimet kertovat:
"uni - kylmää hikeä ja märissä petivaatteissa kierimistä, kuin vieroitusoireista kärsivä rotta. syystä ei tietoa." Ei tietoa? Tästä minulla on vielä vähemmän tietoa. Kuningas alkoholi survoi mieleeni kriittisiä ja kauhistuttavia mielikuvia. Koska opin kirjoittamaan elämänmyönteisesti?
Retorisesta tulee mieleen retarded.



Tähän loppuun vielä parisen vuotta sitten kirjoittamani novelli postapokalyptisesta maailmankuvasta korvatunturilta

Maailma oli autioitunut. Kaikki oli tuhoutunut ja jäljellä olevat ihmiset asuivat hökkelikylissä jotka oli rakennettu pelkästä roskasta ja jätteistä. Ruostunut materiaali näkyi joka puolella. Hyvän ajan kromatut pinnat ja teknolelut olivat historiaa. Media oli täysin kuollut. Hiekkaiset aavikot täyttivät kaiken. Jouluna oli noin 50 astetta celsiuksen mitta-asteikolla ja hiekkamyrskyt riehuivat lumen sijaan. Lapset olivat kauhuissaan kylähökötelmissään kun joulupukki saapui. Hän oli henkilö jota peltiset lehmät vetivät vanhassa renkaattomassa autonromussa pitkin aavikoita. Hän pysähtyi jouluaattona jokaisen kylän kohdalla ja ryösti lapsia hänen suureen kapsäkkiinsä. Joulupukki oli partainen ja limainen vätys jota kaikki pelkäsivät. Hän vei lapset vanhaan tehtaaseen jossa hän teki lapsista peltilehmiä. Muori lypsi peltilehmistä vaseliinia jota pukki tarvitsi limaisen ulkonäkönsä ylläpitämiseen. Aamusta iltaan tehtaassa soi peltilehmien levoton virsi :

"Kynttilä tuikkii kauniisti yössä, pukilla on tylsä mora vyössä. Itse kukin tonttu päätellä voi, kenet joulupukki tänne toi, se itkeä saa, se meluta saa. itke tai kuole ikkunan taa , joulukyljys potkaan jo käy... Ne pukille verkkarit upeat suo, muorille vibran heppoisen tuon, Joulukyljys potkaan jo käy...
Nimet muistiin kirjataan, kun lahjat aukaistaan. Sieltä Heman hyppää onnessaan ja kurkut katkaistaan. Siiiiiiis, ei itkeä saa, ei meluta saa, pukki voi viedä saunan taa, Joulukyljys potkaan jo käy..."

Ja suuret aplodit raikuivat pukin vanhasta kasettisoittimesta liveyleisön uupuessa. Tätä jatkui aina keskikesään saakka jolloin laulu vaihtui riemukkaampaan :

"Mä joka päivä töitä teen, joka helvetin aamu orjaksi meen. Ja kaiken teen vain siksi ain, että pukki ei tappais ja sielu säilyis omanain... Kun kesä vihdoin koitti, pukki hanuria soitti, muori pankolla kiipes ja tontut sikis kuin Alatalon Mikko ilman Korisevaa harjaa taikka Halosen Tarjaa tai paholaisen Arjaa... Nukkumaanmeno koittaa.... kaikkia väsyttää..... Neitsyestä loihdittiin, valo tarttu kaihtimiin, ne lehmät loi ja meille elämän toi."

Joka kesäyö pukki tervasi lehmät jokavuotuista uintiretkeä varten.

Joulukinkut ommeltiin muorin ylijäämänahasta ja sisälle survottiin mm. lakkaserpentiinipirtelöä ja hillavitkuttimia. Joulukinket taas valmistettiin naavaparrasta ja aivolohkoista sekä itäneistä sipulinpalkoista. Joulun aika oli suurta juhlaa, peltilehmät saivat syödä hiekkakakkuja ja mutavelliä hydroksiinilisukkeilla jotka pitivät peltilehmät hädintuskin hengissä. Joskus muori innostui kutomaan tuottoisimmille lehmille iltasukat joita käytettiin vain aamuisin koska joulupukin kello oli yhtä väärässä kuin surmanluodit Matrixissa. Ajankulu ei jäänyt ainoaksi väärinkäsitykseksi sillä muorin sukupuolesta ei ollut vieläkään tarkkaa tietoa, johtuen luultavasti siitä että, muorilla kasvoi heppoinen parta ja housunpunteissa oli joskus huomattavissa eriskummallista hölskyntää. Tiernapojat esitettiin joulun kunniaksi peltilehmien voimin.

"Jaa mee toivotaan, jaa mee toivotaan, vittumaista ja äkillistä kuolemaa. Kiituu, kiituaa ja mee kiituuaa. Epäselvää ja huuruista joulua."

Kun pukki vanhoillisena kuuli törkeästi uudelleensanoitetun version, hänen housunsa repesivät keskeltä kahtia ja jalkovälistä pilkisti pienenpieni karhunpoikanen. Äkisti karhunpoikanen muuttui kolmen ja puolentuuman levykkeeksi. Levyke tipahti maahan ja pukki täyttyi heliumilla, muori meni ruotsiin ja pukki lensi taivaaseen. Ja pappikin sai Lidlin omakseen. Peltilehmät ilakoivat orjuuden päättymistä tovin, kunnes valkeni ettei peltilehmänä eläminen ollutkaan kummoista. Lehmät marssivat Jerusalemiin ja luopuivat kaikenlaisista oikeuksista epäsiveelliseen kielenkäyttöön. Jeesus antoi jokaiselle lehmälle papukaijamerkin ja daavidintähden muistoksi siitä rohkeasta papukaijasta joka sai kymmenen pistettä daavidintähdestä lentomatkallaan Brysselistä kotiin.
Peltilehmistä oli tullut siis tämän tarinan muistuttajia jonka johdosta kiinalaiset keksivät naiset ja paperikoneet. Lehmät villitsivät maailmaa niinkin paljon että myöhemmillä vuosisadoilla keksittiin pontikka ja puhelin. Italialaiset keksivät myös kaikessa viisaudessaan laminointikoneen ja savukoneen yhdistelmän jota käytetään tänäpäivänä etenkin oliivien kuorimoissa sekä kaapelitehtaan uloskäynnin edessä hurtantunnistuksessa ja vesityksissä.