IRC-Galleria

Sataa. Se on jotenkin niin ihanaa. Ilma puhdistuu.
On helpompi hengittää. Vai kuvittelenko vaan.
Teenkö sateesta syyn olla helpottunut.
Unohdan ne oikeat syyt jotka mua ahdistaa.
Miks rakkauden täytyy olla niin vaikeaa nykyään.
Ennen oli sentään sääntöjä ja osattii käyttäytyä.
Vai kuvittelenko vaan. Teenkö sittenkin itse asioist vaikeempaa.
Kuka tietää. Ehkä mä en kuitenkaan itse tee kaikkea vaikeemmaks.
Aurinko paistaa. Se tuo helpottuneen olon.
Se tuo ahdistuneen olon. Pariskuntia rannalla. Pariskuntia kaduilla.
Olisipa mullakin joku. Kenen kans jutella ja olla. Siis muutaki ku ystävät.
Olen oppinu unohtamaan ahdistuksen. Kiitos auringon.
Se on niin ihana. Vie ajatukset muualle.
Olen kuitenkin onnellinen. Että elän. Vaikka se sattuu.
Melkein repii sydämen irti. On välinpitämätön.
Mut mä selviän. Mun on pakko. Mä en anna asioiden lamannuttaa.
Kiitos perheen ja ystävien sekä mukavien ihmisten. Mä jaksan.