IRC-Galleria

Aika juoksee ja loikkii, ku aitajuoksija
ja ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoksia.
Välil mietin mitä jos tää päivä tulis?
Surisinko? Ja jos surin, kestäiskö ruumis?
Mut mä en pysty itkemään,
mun on pakko pureskella tää vaik tää on liian sitkeetä.
Nyt muistan vaan hyvät muistot, huonot on haudattu, kaupattu pois.
En tiedä miks, mut mul nauraa suu.
Mut pala kurkussa mä kidun,
tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla.
En voi koskee sua enää, illal sä oot poissa,
mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa.
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat,
yhteiset rauhat ja yhteiset sodat.
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä,
ei pysty oikein olee, kun yhtäkkii ei yhteist ookkaan.

kertosäe:
Sä lähdet, enkä tiedä, et tuutko enään takaisin.
Vaik kuinka haluaisin.
O-ooo. Sä lähdet, vaik tiedän, ettet sitä ehkä haluaisi.
Tuu takaisin.
O-uuu.

Must tuntuu, et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripeet.
Mieles kummittelee menneet, ja katkenneet siteet.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa.
Mun on lähettävä pois, ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa,
tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.
Tai ehkä joku näkeeki, mut en vaa tiedä et kuka,
ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan, kauas, kauas pois täältä,
haluun vaa ottaa rauhas, ja selvittää päätä.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks
ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Ku löydän sen tien, missä se liekki palaa taas mun sydämeen,
sit vast on mun aika palaa.
Kun nyt mä lähen.

kertosäe

Mutsi on lentoemäntä, mun hullunkurisessa perheessä.
Faija sukellusveneessä, rakkauden valtameressä
Joten kaiketi se on mun veressä, en viihdy pitkää aikaa samas medessä.
Jo paluumatkal mä mietin seuraava lähtöä
ja vaihdan kämppii vuoden välein, saamatta häätöjä.
Joidenkin mielest päätönt, mut mulle aivan normaalii,
ku maisemat vaihtuu fääst formattiin.
Eteläisimmäst laaksost, pohjosimpaa tunturii,
itämaisest eksotiikast, länsimaiseen kulttuuriin.
Pitää vaan toivoo, et kaunotar kestää kulkurii,
vaik ero välil pahalt tuntuuki.
Mun on vaan vaikee pysyy paikoillani,
en oo enää ääretön, vaan kokeilen mun rajojani.
Nään kyl itseni sun kanssa aloillaan,
ja meil on talo ja niin edelleen.

kertosäe

Sä lähdet.