IRC-Galleria

Elän päivä kerrallaan, niin taisin luulla joskus tosiaan.
Sanoin aina: "Turha koittaa mua muuttaa." Kuinka väärässä olinkaan.
Nyt sekunneista tunteja tää ikävä tehdä saa.

Tahtoisin soittaa sinulle, tahtoisin laulaa sinulle ja kertoa, miten paljon sinusta välitän.
Et ole ainoa, joka lauluni saa, et ainoa, jota odotan.
Mutta ainoa ihminen, joka soimaan saa minun sydämeni.

Joka aamu postilaatikolla, joka kerran kun puhelin soi, niin mahan pohjasta asti mua jännittää.
Jospa viimein sä vastaat mulle, jospa viimein saan kuulla äänesi lempeän.
Mun on ikävä sua, mä tahtoisin nähdä sut taas.

Ota sydämeni, pidä huolta siitä, ettei kukaan koskaan vaan rikkoisi sitä,
Ota sydämeni, pidä huolta siitä, koska kultaseni mä rakastan sua.

En sille mahda mitään, on ikävä sua. Mikset voisi mua viereesi kutsua?
Kun aamulla herään ja katson peiliin, toivon, että törmäisin enkeliin.
Kun taas päivä laskeutuu iltaan, toiveeni sinusta haihtuvat ilmaan.
Yksin meen itkemään ikkunani alle, jäi muistoksi susta vain tahra lakanalle.

Sä oot varmaan onnellinen, ainakin toivon niin.
Muistatko sä kuinka paljon silloin rakastettiin?
Se tunne on viel täällä, mut jossain syvällä.
Se on jotain mitä voi olla vaan rakastuneella sydämellä.

Luulin, että pehmeen hiekan alla odottaa kallio.
Luulin, et oon maailman ainut elävä raunio.
Sä sait mut uskoon, ettei pidä elää menneessä, kuitenkin loppujenlopuksi ollaan samassa veneessä.
Kaikki on yksilöitä, ei massaa edes olekaan.
Kun kaikki jaksaa rakastaa on tulevaisuus valoisaa.

Mun täytyy myöntää, et mul on ikävä sua, vaikka nää yhteiset kuvat alkaa jo haalistua.
En aio pyytää, en syyttää, en itsee nöyryyttää, vaan pysyy pois jaloista ja etsiä toista.
Mä oon aina ottanut sen minkä elämä tuo, ja uskon vakaasti siihen et se vie mut toisen luo.

Mulle tää kaupunki on täynnä sun kuvia. Hetkiä, muistoja ja unelmia.
Osa niistä on häipynyt varjoihin, mutta osa niistä jää, eikä kuole aikoihin.

Mullon ikävä sua aina kun katson sua.
Joskus tuntuu kuin sä katsoisit mua, vaikka tiedän ettet nää mua kuvan läpi,
mutta joka ilta käyn susta joka kuvan läpi..

En haluu itkeä enää. Nään painajaista, mutta miksen mä herää,
"koska tää on todellisuutta, mitä elät."
Mitäs enää, no mitäpä muuta, niin joo sitä, et on ikävä sua.
Sä tiedät kyllä kun kuulet, Vieläkin maistan sun huulet ja unelmat suuret.

Ja vaikka elämä jatkuukin, en kadu sitä että sinut kohtasin.
Ja mä uskon että myöhemmin, aika maalaa kuvamme kauniimmin.