IRC-Galleria

Kaikki alkoi vuonna 1999 kun
ispä sanoi megakeskuksen
liukuportaissa edessämme
hitaasti liikkuvalle
mummolle huomaamattoman
spontaanisti, nopeaan
tahtiin "älä painu vituun!"
Tylsistyneet pojat alkoivat
toistaa elämänviisauttaan
kyseisessä kauppakeskuksessa
myös muille ikäluokille,
keskittyen kuitenkin lähinnä
harmittomiin vanhuksiin.
Nopean tahtinsa ansiosta
lausahdus vakiintui pian
muotoon: "äl pa vi". Vaikka
K-kieli olikin saanut
vaikutteita jo ennen tätä
tapausta (mm. sille
tyypillisen silmiä riipivän
sarkasmin), ja vaikka se
saikin nimensä vasta
seuraavana kesänä
provinssirokin aikoihin
Sahalammen uimarannalla,
tätä voidaan pitää
oikeaoppisen K-kielen
kielellisen rungon alkuna,
ja täten ispää syyttää
K-kielen kirjakielen isäksi.

Kielen syntyyn ja sen
kehitykseen on toki
vaikuttanut useat muutkin
eri henkilöt. Vaikka kielen
kehittäjät ajan kuluessa
hajautuivatkin eri puolille
Suomea, ei K-kielen kehitys
suinkaan juuttunut
paikoilleen. Osaltaan kielen
kehittämisestä ja
ylläpitämisestä
allekirjoittaneen lisäksi
vastaa Sri, joka muutettuaan
Ouluun piti tiiviisti
yhteyttä kollegoihinsa,
Ispään ja minuun, ja joka
suuressa viisaudessaan
lisäsi yhteiseen kieleemme
kaikkiin konsonanteilla
alkavien sanojen eteen
liitettävän
kirjainartikkelin S-. (esim.
mitä svi?)

Nimensä K-kieli
sai vuoden 2000
provinssissa, jossa pojat
tutustuivat kauhajokelaiseen
juoppoon joka esittäytyi
heille Koona. Koo juotti
nuorille pojille omatekoista
kaakaopontikkaansa, josta
huumaantuneena pojat ottivat
tämän keski-ikäisen juopon
idolikseen, ja myöhemmin
päättivät nimetä uuden
keksintönsä esikuvansa
mukaan.