IRC-Galleria

Elämänmuutokseni on alkanut hyvin. Olen kuntoillut kohta lähes kolme viikkoa ja alan pikkuhiljaa löytää siitä jopa iloa, sisältöä elämääni. Vaikken varmaan ole vielä laihtunut, oloni tuntuu silti jotenkin niin kevyeltä ja tämä ruumiini aiempaa taipuisammalta. Ainakin tunnen saavuttaneeni jotakin kun paitani kastuu hiestä lapaluiden kohdalta ja hengästyn. Päivä päivältä tunnen kestokyvyn ja jaksamisen kasvavan. Olen alkanut samalla kuitenkin pelätä, entä jos minusta tuleekin liian hyväkuntoinen ja lopulta tämä muuttuukin addiktioksi, enkä enää voi olla kuluttamatta kaikkea aikaani kuntoiluun. No, niin hauskaa tästä tuskin ikinä tulee, ei tällä mukavuudenhalulla varmaan tarvitse pelätä. ;D

Kunnon kohotessa ja valon lisääntymisen johdosta mieliala on hyvin korkealla. Paljon ikävää on sattunut aivan lyhyessä ajassa, mutta koska olen kestänyt ne, kohdannut mm. pahimman pelkoni joka oli erään runsaat pari vuotta tuntemani ja tärkeänä pitämäni ystävän menetys, kestän mitä vain. En voi kieltää ettenkö kaipaisi päivittäistä yhteydenpitoa, mutta elämä jatkuu ja muuttuu. Ehkä tuon kaiken piti tapahtua jotta tilalle voisi mahtua jotain uutta. Tiedän ettei maailma enää voi murtaa minua koettelemuksillaan, sillä ylitin jo sen pisteen ja voinkin nauraa sen yrityksille. Se ei onnistunut hajottamaan minua, vaan imin kaiken tuon energian voimakseni.

Olen myös sivistänyt itseäni, tutustunut goottilaisen kauhun syntyyn, lukemalla kaksi sen kuuluisaa, mutta harmillisen unohduksiin jäänyttä klassikkoa. Vaikken olekaan varsinaisesti gootti, mitä ihmettä tuo määritelmä nyt sitten ikinä tarkoittaakaan, tuo aihepiiri on kiehtonut varhais nuoruudesta lähtien. Yön maailmassa on aina ollut jotain kiehtovaa mutta samalla karmivaa. Jos mainostaminen sallitaan nuo teokset ovat olleet Carlos Fuentes, Aura ja John Polidori, vampyyri. Jos aihepiiri kiinnostaa, suosittelen noita teoksia lämpimästi kaikille. Nyt lukuvuorossa ovat Chuck Palahniukin Eloonjäänyt sekä erään intiaaniheimon historiasta kertova teos.