Kumminkin mielessäni miettien, hakien vastausta käytökseesi?
Tuntuu ettei huutaminen auta, joten miksi lisätä tuskaa? Elin uskossa, olin uskollinen sinulle,
Oliko se noin vaikeaa olla uskollinen minulle? Miten petoksen voi koskaan antaa anteeksi, saatika unohtaaa? Odotat minulta aivan liikoja, en voi koskaan unohtaa kuinka pahasti satutit minua.
Viha, Se kuvaa tunnettani parhaiten tällä hetkellä. Kumminkin samalla rakastan sinua. Rakkaus sattuu, nyt sen tiedän. Kuvittelin aina rakkauden aivan erillaiseksi.
Elämä on täynnä sekä surua, että iloa. Pettymykset kuuluvat elämään. Luottamukseni petit, kuinka voin enään koskaan kertoa sinulle mitään, kuinka voin enään koskaan luottaaa sinuun?. Päässäni pyörii vain tietyt kysymykset, Miksi? Enkö riittänyt sinulle..? Miten saatoit tehdä näin minulle? Haluaisin vain jatkaa eteenpäin ja unohtaa kaiken tämän, jättäää taakseni kaiken tämän paskan! Tietäen samalla sen olevan täysin mahdotonta. Elämä vaatiii hintansa. Mutta enkö minä ole jo maksanut monen muunkin ihmisen puolesta?
Rakas lupaa ettet enään satuta minua, en vain jaksa itkeä enään. Sydäntäni on revittyt jo aivan tarpeeksi. Kumpa tämä kaikki olisi vain unta. haluasini niin herätä syleilyysi ja kuulla ne aina yhä paremmalta kuulostavat sanat. Kulta miksi teit näin minulle?