IRC-Galleria

TEHTÄVÄNANTO:

Paljastan kolme omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat kolme ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan kolme outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

---

1. kun meen mihkä tahansa kauppaan musta tuntuu että kaikki myyjät vahtaa mua eli siis on pakko ostaa joku 50centin turhapaska et voin kävellä ulos siit kaupasta ilman paloauto naamaa :D olen kai ihan hullu siis..

2. kun me kävellään mikon kanssa (älä kulta ny hermostu mulle<3<3<3) niin mun on pakko kävellä mikon edessä tai takana entie miks. sitte me joko madellaan tai kurvaillaan kaameeta vauhtii paikasta toiseen vailla häntää tai päätä<3<3 hei ihqu mikko :D

3. mä aina mesoon mikolle et koneelle ei syödä eikä juoda mitään.. mutta mä itte kämmäsin mustaherukkamehuu näppikselle ja kun .. hih.. kissa on pois hiiret vetää polkkaa pöydällä.. tai näppiksellä:D

enmä osaa linkittää mitään tai ketään mutta haastan mun ihqu pihku

Mikko_87
meikkuliini-
ja kaikki ketä sattuu lukeen vaikkapa :)

jahas taas mennyt vuosi viime loggauksesta, hyvä teija!

ainua asia joulussa joka ei rassaa koppaa on joulumusa,elviksen musaa etenkin aina jaksaa kuunnella.. mun tuffaa on ikävä iso ja haudalle ois tarkotus mennä viemään kynttilä ja updatee pöliseen kaikesta:) mein karvinen tietty antaa mulle voimaa,ihana karvakasa <3

hyvvää joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille <3

-teija

viel täss ollaan, vaikka ois tehny mieli periksi antaa monta kertaa. Kai siihen on sitten uskomista että jos tarpeeks saa paskaa niskaan sitä vahvistuu :D

Nooh nys on kesä = makkaraa ja kaljaa.. vaikka itse olenkin ko makkara heh

luulin jo että kaikki olisi kohdallaan.
vinksahtaneet kehykset, ryppyiset paperit.
ihmiset vailla iloa, tuuli vailla suhinaa.
minä vailla elämää, lopuksi olen vain pölhö. osa elämääni.

ja munpitäs hymyillä, naama aivan jäässä ja tarvon eteenpäin porin katuja vailla määrämpäätä. ihmiset tuijottaa, mua. vaikka en niille puhu ne katsoo mua. pääsen kotiin ja istun sohvalle. istun, olen hiljaa. hiljaisuus. vesitippuu hanasta. sekin saa pään sekaisin. tarvitsen kai uuden elämän, olisipa se helppoa. kuin kirjoittaminen.

tuntuu kuin kädet ei jaksa toimia, yritän puhua mutten itsekään tajua mitä sanon. huudan mutta tyhjille seinille. itken , senkin talouspaperiin. jos haluaisin olla näkyvissä, ei kukaan huomaisi siltikään. ellen huutaisi, ihmisille. potkisin maassa kyynelehtien. sylkisivät päälleni, vailla totuutta. sano se minulle, sano että olen vain hiekkaa, maassa jään päällä. pidän sinut pystyssä, mutta kun itse kaadun, valun viemäriin. ehkä sinne minne kuulun, tai olen.