IRC-Galleria

(Mä lähen tänää risteilylle, eli oon maanantaina Tukholmas, ni laitan harmaan hajatelman jo tänää tänne. ;P)

Mä istuin mun keittiössä juomassa aamukahvia ja tuijottelin mutsilta saatuja verhoja. Suoraan 70-luvulta. Mut mä diggailen niitä. Hymyilin ajatukselle. Kahvikuppi pyörii niin helposti sormenpäissä ku ajattelee asioita samalla ku juo kahvia. Mut mä en oikeestaa edes ajatellu mitää.
Mä mietin van miten valkosta vielä ulkona on, vaan sieltä täältä repee esiin edellisen syksyn kuolleita värejä vähemmistönä kevään uudet tuokkaat. Mä mietin sitä räntää ja kuraa jotka aina seuraa mua kotiin mun housuissa, ne ovelat perkeleet piiloutuu taakse.
Mut kaikilla on omat tahransa. Jotkut tahrat lähtee vesipesulla, toisiin tarvitaan Bio Luvilia. Jotkut tahrat lähtee vaan hyökyaallolla. Jos tarviit hyökyaaltopesun, ota kiinni.
Mä pidän kiinni ja kiepun. Haluun pysyy mukana, haluun puhdistautua, olla puhdas viime vuoden lioista, vaikka tiedän niiden päätyvän pesuveden mukana muistojen kudelmiin.
Jonka lanka saattaa joskus pettää. ”Elämä on nuorallatanssia, hani.” Kaikki tahrat ja pyykit jotka on tarkotuski hukata tai polttaa, häviää itestään, ajallaan. Loppujen kanssa on opittava elämään. Täydellisyyttä ei oo ilman ruskeutta, sillä ilman virheitä kukaan ei voi olla täydellinen.