IRC-Galleria

Onpas taas tylsää...mutta sellaista kait tämä kotiäidin elämä on. Näin viime yönä unta että luovutin munasoluja ja siellä oli joku tosi tyly hoitaja joka tökkäs piikin suoneen ja yritti antaa rauhoittavia eikä ne auttanu. Yleensä mulla tehoaa kaikki suonensisäiset lääkkeet tosi hyvin. Sitten lähdin litomaan sieltä klinikalta ;) Mutta joo, luovutin kyllä marraskuussa 2007 munasoluja. Mä olin sitä harkinnut pitkään koska halusin auttaa. Synnytyslaitoksella tein päätöksen että teen sen ennenkuin palaan työelämään. Tasaisin väliajoin näin Turun Aamuset lehdessä ja Turkulaisessa esim. AVA-klinikan mainoksia. Rahan takia en sitä tehnyt, ei se olisi kannattanut, korvaus on aika mitätön. Halusin että joku saa kokea saman kuin minä; äitiyden/isyyden. Sitten syksyn mittaan olin yhteydessä Turun AVA-klinikkaan ja soittelin sinne muutaman kerran ja nyhdin tarkkoja tietoja siitä mitä siinä tapahtuu. Menin sitten ensikäynnille ja siellä katsottiin ultralla ja selitettiin faktoja. Seuraavaksi meninkin verikokeeseen jossa tutkittiin taudit (kuppa, HIV, jne..) ja kromosomit. Sitten päätin että se on nyt tai ei ikinä ja huomasinkin jo allekirjoittavani suostumus-papereita. Seuraavalla käynnillä ultraus sekä piikit ja lääkkeet käteen. Aika vähän mitään opastettiin, tai sairaanhoitaja opasti mutta taisin unohtaa kaiken. Toisaalta se on kyllä aika helppoa, kotona luin vielä sen kynän (jolla pistetään) käyttöohjeet monesti, samoin ampullien käyttöohjeet. Sitten ampulli kynän sisään, annoksen säätö. Mietin jonkun hetken ennenkuin pistin itseäni, mutta ei se miltään tuntunu.

Kävin pari kertaa ultrassa jossa mittailtiin munasolujen kokoa. Toivoin koko ajan ettei sieltä viittätoista enempää tulisi. Vajaa pari viikkoa pistin ja annosta nostettiin kerran. Lopussa lisättiin toinen pistos joka jarruttaa etteivät munasolut irtoa ennen aikojaan. Se piikki olikin hieman isompi mutta meni hyvin. Koko ajan odotin ja pelkäsin sitä loppua eli punktiota. Sitten sain irrotuspiikin jonka laitoin 36 tuntia ennen punktiota ja katsoin kellosta tarkan ajan että varmasti teen oikein. Ne aineet piti itse sekoittaa itse; jauheet ja nesteet ja pelkäsin koko ajan rikkovani ne ampullit. Mua varoiteltiin pomppimasta ym. ettei munasarjat käänny ympäri, ja olikin suht rauhallisesti, mutta pakkohan mun lasta oli hoitaa. Ja vatsaa nippaili välillä munasarjojen kohdalta ja oli muutamia kuumia aaltoja mutta ei muuta. Punktiopäivänä pelotti tosi paljon ja klinikalla annettu puolikas diapam ei auttanu yhtään. Operaatio pöydällä hikoilin ja tärisin kunnes hoitaja laittoi kanyylin (rauhoittavia ja kipulääkkeitä) se humahti päähän ja olin aika tokkurassa. En tuntenu taikka tajunnu kovinkaan paljoa, yht äkkiä lääkäri sanoi että enää yksi munasolu ja sanoin että ok. Se vähän vihlaisi mutta ei pahasti. Sitten hoitaja talutti mut huoneeseen lepäämään ja toi aamiaista. Kaikkiaan 8 munasolua saatiin ja olivat erittäin hyvälaatuisia. Sen enempää mulle ei kerrottu eikä kerrota. Toivotaan että ne auttavat sitä pariskuntaa. Tänään mietin ekan kerran puoleen vuoteen että se lapsi on jo syntynyt jos on. Toivottavasti sillä on hyvä ja rakastava koti.