IRC-Galleria

Nyt on napit ja nappulat kohdillaan..

Ikuinen realisti pessimistin vaatteissa, kääntyen alkoholistiksi ja ateistiksi.. Mitä enempää ihminen voi toivoa elämältään..?

Yö
Musta ja hauras
Kaiken peittävä
Pelottava

Lupaus uudesta
Aamusta
Uudesta päivästä
Uudesta mahdollisuudesta

Sinne on vielä matkaa
Ensin on selvittävä tästä
Loputtomalta tuntuvasta
Sanoinkuvaamattoman tuskaisesta
Varjot esiin tuovasta yöstä

Kello käy
Liian hitaasti luulisin
Minuutit kuluvat
Ei vieläkään voiton puolella
Valo viivyttää itseään

Syleilen itseäni
Annan ajatuksilleni vallan
Ja juuri kun nukahdan
Valo on taas täällä.

Ajatukseni ovat muuttuneet pieniksi madoiksi, jotka kaivertavat aivoni reikäjuustoksi.. Joo.

Elämän suuria mysteereitä..
Ollako vai eikö.
Ja jos on, niin miksi?
Ja onko sille olemassa tarkoitus?
Vai onko kaikki vain olematonta?

Eipä murhetta ilman toista, eikä toista ilman kolmatta..
Miten jotkut päivät aina vaan on hankalampia kuin toiset,
Työpäivät toisinaan nälkävuoden pituisia,
Ja elämä yleisestikkin ottaen tökkii joka osiltaan.

Ja kuitenkin kaikki on täysin omassa hanskassa.
Mitä tekee tai jättää tekemättä.
Ostaako tänään kevytmaitoa vai rasvatonta.
Ottaako tarjolla olevan opin vastaan, vai jatkaako samoilla eväillä.

No, ehkä huomenna taas jaksan
Ajatella ja tehdä eri tavoin kuin tänään.
Ehkä huomenna kunnostaudun ja opin
Ehkä huomenna jaksan taas välittää olemassaolostani.
Ehkä. Ehkä en. Sen näkee ja tuntee sitten kun huominen on täällä.

Miten ihmeessä sitä jaksaa aina kirjoittaa tänne jotain "järkevää".. Yleensä on reiluissa promilleissa tai ainakin nousussa kun mieleen juolahtaa jotain valaisevaa..

No, poistelemaan en mitään rupea, sehän se kai päiväkirjan tarkoitus on.. Tuottaa helpotus ylitsevuotavalle ajatukselle silloin, kun ne pienet pirut eivät enään pään sisälle mahdu..
Olkoonkin sitten, että on "julkinen"..

Koska koskaan ei voi olla
Eikä koskaan tulla

Miksi siis nähdä vaivaa
Edes yrittää.

Ja tämän kaiken tiesin jo ennestään.

Jaa..
Tässäkö se sitten on?
Elämäni tarina
Alku ja loppu
Loppu ja alku

Ken tälle tielle lähtee
Sen jättäköön kesken
Koska koskaan ei voi olla
Eikä voi tulla
On vain oltava

Et halua nähdä
Mitä minä näen
Tai olen nähnyt

Et halua kuulla
Mitä minä kuulen
Tai olen kuullut

Et halua tietää
Mitä minä tiedän
Tai mitä olen joskus tiennyt

Jätä siis kaikki vain sattumaan
Usko, se kantaa
Yli kaiken sen
Jota ikinä uskoisi et..

Seison kuilun reunalla
Ääneni on kadonnut
Hukkunut johonkin
Kuin musta aukko olisi sen nielaissut

Huuleni muodostavat sanoja
Ääntä ei kuitenkaan kuulu
En itsekkään ymmärrä
Mitä olen sanomassa
Tai mitä tahtoisin sanoa

Omituista surinaa pääni sisällä
Omantunnon temppuja
Tai sitten pirun
Mistä ne pitäisi erottaa
Kumpikin huutaa liian lujaa

Tartun kiinni
Kunnes huomaan
Ei minulla ole enään käsiäkään
Katson jalkojani
Jotka liukenevat silmieni edessä tyhjyyteen

Liu'un kauas
Pidemmälle ja pidemmälle
Olen valmis antamaan periksi
Luovuttamaan
Ja sitten vain sukellan.