IRC-Galleria

Paiva tuntui pidemmalta kuin ja lapsia oli enemman kuin ennen. Toitten loputtua en kuitenkaan osannut tehda mitaan muuta kuin siivota. Se ei kylla ole miun hommani taalla, mutta jotain oli pakko tehda. Vetta sateli ja olin yksin talossa.

Paatin lopulta, ettei ulkona niin kamala saa olekkaan ja paatin lahtea pyorailemaan ja CVSssaan. Kauppaan paasin kastumatta ja kaupassa lonusin taas pitkaan. Taalta ei loydy mistaan persikka jaateeta:( Pitanee viela jatkaa etsimista. Kassa-miehen kanssa jutustelin ja selvisi etta han on tulossa Suomeen lomailemaan kesalla. Jei. Kuinka ne jaksaa aina vain olla sosiaalisia? Kotimatkalla paatin tutkia seutua, mutta kun alkoi satamaan niin huomasin jalleen etten tieda yhtaan missa olen. Aika pitkan kiertelyn jalkeen loysin tutun tien paasin perille. Hauskaa se vain oli ja hyvaa liikuntaa. Pitanee vain toivoa etten kipeaksi tule.

Juuri asken kaiken kruunasi ettei suihkusta tule lainkaan lamminta vetta. Suihkussa kayminen oli samanlaista kuin Taruksella konsanaan.Onneksi tajusin suihkuun menna illalla, huomenna aamulla se olisi ollut tuskaa!

Ensiviikolla on Halloween. Odotan sita lahes yhta kovasti kuin lapset. Pitaisi keksia asu johon pukeutua. En halua ostaa valmista pukua. Se pitaa itse tehda/koota. Ehdotuksia kellaan?? Ker Kaikki idet kay nyt! Kertokaa ihmeessa ja olkaa avuksi.

Kiitos.

Kiva paasta pitkasta aikaan suunnistamaan. Lahdetan kohta koko porukalla metsaan. Mie kuljen Nannan kanssa, kun kaksoset ovat kuulemma liian hitaita. Sinne meni rauhallinen sunnuntai paiva omassa rauhassa. Hyva vaan etten nyhjaa vain huoneessa. Kuntokin saattaa hyvalla lykylla parantua taalla.

Eilen muuten olin paikallisessa baarissa. Musiikki oli tosissaan vahan parempaa ja meno hiukan villimpaa kuin kotona, mutt tuttua tanssiseuraa oli kylla ikava. Onneksi olen kuitenin jo tutustunut moniin ihmisiin taalla.

Ja nyt eksymaan sinne metsaan->

Koitin sosialisoitua tanaan. Tapasinkin yhden Lauran ja sovittiin, etta nahdaan taas pian. On se silti taalla vahan hankalaa. Ihan kun ei kotona. Nyt sita vasta tajuaa, ettei olekkaan niin sosiaalinen immeinen. Pakko silti koittaa. Haluaisin kylla sanakirjan tanne. Tyhmana unohdin sen kotiin. Onneksi edes ymmaran muita, vaikken ite puhua osaakkaan. Samoinhan se on kyllakin myos suomessa.

Arki taalla kuitenkin hyvin sujuu. Sellaista se elama on kuin olisi siella. Ainut kumma juttu on vaan, etta koulun pihalla vieraat vanhemmat tulevat juttelemaan. Mita ne muitten asioihin puuttuu?? Ei tosissaan. Ihan kivaa se on, kun siihen tottuu. Luulisin.

Ja ainiin. Olen aivan rakastunut! Loysin uuden elamani rakkauden. Taalla on aivan ihana kirjakauppa. Siella tuoksuu kirjoille. Sinne saa vain menna lukemaan kirjoja. Siella on kahvio ja myos (luultavasti) levy-osastokin. Ylakertaan en ole viela edes selvinnyt. Haluan Suomeenkin sellaisia. Surullisinta on kun en voi ostaa niita kaikkia ihania kirjoja joita haluaisin. Hiton painorajoitukset matkalaukuissa. Ei miulla ole varaa maksaa ylimaaraisesta painosta. No kylla se tasta.

Se tasta talla kertaa. Oita ja huomenta vain kaikille.

Paasin siis perille. Lennot meni sujuvasti, mutta kentalla olin kai niin epailyttavan nakoinen, niin jouduin ongelmiin. Jo amterdamissa miut vedettiin erilleen johonkin kuulusteluun, mutt se meni hyvin ja se mies oli ihan mukava. Mutta detroitin puolella olikin ongelmia. ensimmainen ylimaarainen kysely meni kylla hyvin, mutta passintarkistu toi ongelmia. Vikailija nainen oli akainen ja vei miut kuulustelu huoneeseen siella sitten istuin muitten joukossa. Arsytti, enka paikallani olisi halunnut istua. Poliisit vain tuijotteli epamiellyttavasti. Lopult oli miun vuoro sitten menna keskustelemaan taas. Meinas kylla itku paasta vasymyksen ja nalankin takia jo pelkastaan. Puolen tunnin jalkeen alkoi nayttaa paremmalta. Lahdin lopulta melkein juoksien pois, ku n luvan sain. Viela jouduin yhteen tenttiin, mutta ei siin mitaan.
Mutta olenko mie niin epailyttava, kun aina saan tallaista erikoishuomiota tallaisissa paikoissa?
Nyt ole kuitenkin onnellisesti nukkunut yhden yon taalla. Kaikki tuntuu olevan hyvin viela kaiken lisaksi. Kohta lahden tutustumaan paikkoihin, kunhan kaikki ovat jalkeilla ja valmiita lahtemaan.

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja postaa kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa (tai noloo/ ihanmitävaan!). Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan journaliisi ja ylläty (tai kauhistu/ nolostu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.