IRC-Galleria

Syystuuli paiskaa totuuden kasvoille.
Lasken kynttilän haudallesi.

Itkettää.
Kyyneleet kuivuvat pois tuuleen.

Viimeiset päiväsi itkin ja rukoilin puolestasi.

Vasta tänään uskalsin astua hautasi vierelle.
Vasta tänään tajusin sinun olevan taivaassa.

Kiitos mummu.
Kiitos ja anteeksi. <3

Kaikki menee ohitse.
Tuuli kulkee lävitse.
Piinaa ajatuksia.
Hajottaa pelkotilani.
Kaatuu puun tavoin.
Särkyy sirpaleiseksi.
Elänkö elämän näin?
Elätkö elämäsi näin?
Sinäkö?
Minäkö?
Hajoitetaan ja hallitaan.
Pelkotilat kahlitaan.

Hukkaan kaikki heitetään.

Kiitän hetkistä pienistä.
Tiedän odottavani liikoja.

Toivon, löydät itsesi.
Muulla ei väliä.

Olet jossain tiedän sen.

Ajattelen liikaa.
Ajattelen liikaa.
Ajattelen liikaa.

Häpeä.
Häpeä.
Häpeä.

Missä olen?
Missä olen?

Vitunko väliä.
Vitunko väliä.

Toistanko itseäni?
Toistanko itseäni?

Vitunko väliä.
Vitunko väliä.

Petänkö itseäni?
Petänkö itseäni?

Vitunko väliä.
Vitunko väliä.

Sinä et anna vastausta.

Haluat löytää itsesi.
Olet ollut kadoksissa.
Haluan päivän ensimmäisen.
Silloin kun tapasimme.
Et uskalla puhua.
Pelkään pakoa.

Vieläkö voit löytää hetkeen takaisin.
Pelkäätkö itseäsi?

Uudestaan päivään takaisin.
Niihin hetkiin, muistoihin.

"Mitä sillä iällä, kun on elämä".

Niin kirkas on valo, että eksyn.
Niin harmaata massaa, että aivan sokaistun.
Niin pehmeää samettia, se raastaa ihoni verille.
Niin sileää satiinia, synnyttää palovammoja.
Niin kosteaa ilmaa, että höyrystyn.
Niin tyhjää, että löydän vihdoin itseni.