IRC-Galleria

Se yksi hetki oli vain hetki,
se kaikki tuntui heti mitättömältä.
Ei ollut enää syytä takertua,
hoin itselleni parantumisen mahdollisuutta.

Ei ole tarvetta huolista,
tarrautuen hihaan hukuttaa kaiken.

Olen mitätön,
olet mitätön.
Ei enää mitään yhteistä.

löytääkö?
Kiriikö sinusta kiinni?
Kääntyykö hellyys puoleesi,
Kaivaten ystäväänsä.

Tarttuu helmaasi,
nykäisee.
Henkäys, henkäys.
Kuiskauksiin herkän maailman.

Kivuten rinnallesi,
ilonkyyneleet poskille.
Hillittynä hiljaa,
kämmen puristuu nyrkkiin.

Heltyy otteestaan,
tarttuu hetkeen.
Huijaten uuteen alkuun.

Järjelläni kiusaan muita,
olen ollut sairas.
Kaiken ympärilläni hajottanut,
olen ollut sairas.

Kiitän onneani,
elän vielä.

Joku sai minut järkiini,
olen parantumassa.
En tarvinnut paljoakaan,
pelastit minut.

Kiitän sinua,
olen elossa.

5.9.-6.9. In Joensuu

7.9.-8.9. In Kuopio

23.-25.9. In Oulu

12.-14.11. In Helsinki and Kerava

1.12.-6.2. In Kuopio??

Uskalias suuntaa kohti tuntematonta.
2kk Kuopiossa, mistä en tunne ketään.
Olisiko ystäviä?

Hiljaisuudesta lepoon,
Nyt lienee aika rauhoittua.
Siirtyä pöydältä lattialle,
lakaista lika pinnalta.

Tehköön joku sen puolestani,
olen täyttänyt jo oman osani.

Kiitos ja apu,
niitä ei tunneta.

Astun jalkojeni varaan,
ne kantakoot minua tästä lähtien.
Pöly sotkee jalkani,
pöytä kaatuu lastinsa painosta.

Tehköön joku sen puolestani,
olen tehnyt oman osani.

Kiitos ja apu,
niitä ei tunneta.

Ryhmähtäen lattialle,
kuin kasaamaton elämäni.
Katson sotkua,
kuin kaatunutta elämääni.

Tehköön joku sen puolestani,
olen tehnyt jo oman osani.
Tehköön joku sen puolestani,
kasatkoon pöytäni.

Totuus ja luottamus,
niitä ei tunneta.
Apu ja kiitos,
niitä ei huomata.

Tuijotan ja tuijotan,
Täytyisi itse tajuta asia.
Kukaan ei siivoa jälkiäni,
on minun itse kasattava pöytäni.

Rymisten seinille,
sotken paikan paremmin.
Siivoan sen jälkeen sotkuni,
itsepähän sotkinkin.

Ymmärrän sen,
ei kukaan siivoa jälkiäni.

Nyt myöhemmin,
katselen pöytääni.
Sain kaiken korjattua,
tästä on hyvä jatkaa.

Sitä joskus pysähtyy miettimään,
Mikä tässä juuri nyt on tärkeintä.
Sitä pysähtyy, miettii ja toteaa,
tarvitsisin jotain uutta elämään.

Hetki on vain hetki.
Se kestää vain sen tietyn ajan.
Tämäkin on minulle hetki,
hetki hetkien joukossa.

Askeleet vievät jonnekin,
kuljen eteen päin.
Pysähdyn,
olen taas hetkessä.

Puro virtaa suuntaansa,
kohti minua.
Katson aina vastaan,
se työntää voimallaan.

Kun käännyn toiselle laidalle,
puro myötäilee reittiään.
Ei mitään painetta vastassaan,
pois päin hetkestä.

Matka jatkuu mietteissä,
askel askeleen perään.
Kädet reunalla,
aidalla suuren maailman.

Kohisten koskessa virtaa,
kuohuen elämän voimaa.
Pisaroita kasvoilla,
jatketaanhan matkaa.

Hetken keskeyttäjä,
kutsuu seuraan kaltaistensa.
Tahtoo kuulla tarinaa,
hetkiä menneitä.

Jalat saavat levähtää,
kyytiin pääsi helpompaan.
Vie hetkeen seuraavaan,
kaaoksessa tavataan.

Vapautta pidetään sairaana,
joutaa nuo hoitolaan.
Siniset valot vilkkuen,
saapuuko kyyti noutamaan.

Matka jatkuu taas kävellen,
Keskustelua pursuten.
Ei purkautumista sen suurempaa,
tahtoisi yrittää vain uudestaan.

Kotiin nää kadut vie,
mikä tyttö! Kuka lie.