IRC-Galleria

Lähdin kohti tuntematonta,
kokeilemaan onnea.
Tartuin enkeliä siivistä,
sen tarttuessa harteisiini.

Hetkessä se vei minut mukanaan,
kohti uutta ja ihanaa maailmaa.
Ripusti hetkeksi siipensä lepoon
ja paljasti heikon olennon,

itsensä.

Ripustin siivet selkääni,
peittelin olennon syleilyyni.
Enkeli enkelille,
se sanoi.

Pelastamaan toisemme tulimme,
suojelemme siivillämme heikkoutta,
meidän sielua.

Siivet,

niitä lainaamaan et suostu.
Sanot, ne ovat meidän yhteiset,
toinen sinulle toinen minulle.

Ei niillä lentää voi,
ylemmäs taivaalle pääse ei.
Maanpinnalle pudoten korkeuksista,

totuus.

Uni palautui mieleeni,
kaukana saman taivaan alla.
Vei enkeli sydämeni,
siipiensä suojaan.

Sydän paikallaan.

Olen vain lomalla omassa vartalossani.
En tunne hengittäväni omilla keuhkoillani.
On ilma raskasta.
Olenko saastuttanut ympäristöni?

Olen vain matkalla loputtamalla,
en tunne liikkuvani omilla jaloillani.
Ovat askeleet raskaita,
olenko mutkittanut oman tieni?

Toisessa ruumiissa.

Se yksi hetki oli vain hetki,
se kaikki tuntui heti mitättömältä.
Ei ollut enää syytä takertua,
hoin itselleni parantumisen mahdollisuutta.

Ei ole tarvetta huolista,
tarrautuen hihaan hukuttaa kaiken.

Olen mitätön,
olet mitätön.
Ei enää mitään yhteistä.

löytääkö?
Kiriikö sinusta kiinni?
Kääntyykö hellyys puoleesi,
Kaivaten ystäväänsä.

Tarttuu helmaasi,
nykäisee.
Henkäys, henkäys.
Kuiskauksiin herkän maailman.

Kivuten rinnallesi,
ilonkyyneleet poskille.
Hillittynä hiljaa,
kämmen puristuu nyrkkiin.

Heltyy otteestaan,
tarttuu hetkeen.
Huijaten uuteen alkuun.

Järjelläni kiusaan muita,
olen ollut sairas.
Kaiken ympärilläni hajottanut,
olen ollut sairas.

Kiitän onneani,
elän vielä.

Joku sai minut järkiini,
olen parantumassa.
En tarvinnut paljoakaan,
pelastit minut.

Kiitän sinua,
olen elossa.

5.9.-6.9. In Joensuu

7.9.-8.9. In Kuopio

23.-25.9. In Oulu

12.-14.11. In Helsinki and Kerava

1.12.-6.2. In Kuopio??

Uskalias suuntaa kohti tuntematonta.
2kk Kuopiossa, mistä en tunne ketään.
Olisiko ystäviä?

Hiljaisuudesta lepoon,
Nyt lienee aika rauhoittua.
Siirtyä pöydältä lattialle,
lakaista lika pinnalta.

Tehköön joku sen puolestani,
olen täyttänyt jo oman osani.

Kiitos ja apu,
niitä ei tunneta.

Astun jalkojeni varaan,
ne kantakoot minua tästä lähtien.
Pöly sotkee jalkani,
pöytä kaatuu lastinsa painosta.

Tehköön joku sen puolestani,
olen tehnyt oman osani.

Kiitos ja apu,
niitä ei tunneta.

Ryhmähtäen lattialle,
kuin kasaamaton elämäni.
Katson sotkua,
kuin kaatunutta elämääni.

Tehköön joku sen puolestani,
olen tehnyt jo oman osani.
Tehköön joku sen puolestani,
kasatkoon pöytäni.

Totuus ja luottamus,
niitä ei tunneta.
Apu ja kiitos,
niitä ei huomata.

Tuijotan ja tuijotan,
Täytyisi itse tajuta asia.
Kukaan ei siivoa jälkiäni,
on minun itse kasattava pöytäni.

Rymisten seinille,
sotken paikan paremmin.
Siivoan sen jälkeen sotkuni,
itsepähän sotkinkin.

Ymmärrän sen,
ei kukaan siivoa jälkiäni.

Nyt myöhemmin,
katselen pöytääni.
Sain kaiken korjattua,
tästä on hyvä jatkaa.