IRC-Galleria

Se on koulu nyt loppu, aion kyllä vielä käydä pummaamassa sieltä ruokaa aina kun mahdollista.
Mutta ei tarvi enää tehdä kouluhommia tai käydä tunneilla. Matematiikkaa aion opiskella, mutta on ihan eri asia tutkia itse haluamiaan polkuja, kuin seurata ennalta määrättyä tietä. Itseopiskelu voittaa koulunkäynnin 100 - 0.

Hieman tulee ikävä Lyseota, mutta melkein innolla odotan näitä välikuukausia ennen armeijaa. Aion huomenna mennä uimaan, nyt on aikaa uudelle harrastukselle. Ei se uinti vielä oo uus harrastus, mutta siitä voi tulla semmonen. Uinti kyllä kuulostaa aika tylsältä, ei siinä etes (aina) nää eteenpäin, ja jos näkeekin niin sitteki saa katella vaan jotain hallia. Lisäks pitää sahata jotain kämästä 50m rataa edestakas, sama ku juoksis omaa taloa ympäri.

Lentorukin psykologiset testit on ens viikon maanantaina ja tiistaina Järvenpäässä, odotan niitä innolla. Toivon että siellä ois jotain kunnon hc-kamaa, että allekirjoitettais vaitiolovelvollisuus ekana päivänä ja testit sisältäis nöyryyttämistä ja kaikkea hirveetä, jotain elävältä hautaamista ja semmosta :)
Jää mökkiristeily väliin tuon homman takia, vähän harmittaa ku kattoo kavereitten valmistautumista tuohon reissuun.

Ostin viime viikolla loistavan levyn ja lainasin kirjastosta loistavan kirjan. En kuitenkaan jaksa hehkuttaa niitä tässä tällä kertaa. Viime viikko oli aika kummallinen viikko.

Kevät tulee, toivon etten pääse tylsistymään kun koulua ei ole.

Kuntotestissä todellakin ylitin odotukseni - meni aivan älyttömän hyvin! Lisäksi testattiin näköä ja kuuloa ja pissaa ja veikattiin hirviät määrät rasti ruutuun -tehtäviä.

Mutta ne kuntotestit, pakko hehkuttaa! Alunperin uskoin etten saa vatsalihaksia tarvittavaa määrää (3 pojoa irtos 48:lla), mutta sainkin 50. Selkiä meni 65 (3p - vissiin 60), eli selät ja vatsat meni vähän siinä ja siinä. Vauhdittomasta pituudesta tuli 2p, hyppelin 225 cm. Totaaliyllättäjiä olivat ehkä leuat ja punnerrukset. Toki uskoin pääseväni kevyesti kolmeen pisteeseen (14 ja 38), mutta sain puristettua 18 ja 48!
Pyörätestistä tuli 3p, maksimiteho/paino oli 5,1 W/kg. (Arvioitu matka cooperissa on huimat 3500m, mutta juokseminenhan on eri asia kuin pyörälläajo.)

Mukava oli käydä testeissä, hyvää porukkaa oli tuo 6 kokelaan joukko, mitä meitä siellä oli. Olen erittäin mielissäni omista suorituksistani (kuten lukija varmaan huomaa)!

Kämmäsin ihan urakalla. Tänään aamulla tuli puhelu: "Oletkos tulossa tänään kuntotesteihin?" "Mitä!? Nehän on vasta huomenna!" Vaan eivätpä olleet. Olin kokoajan elänyt siinä uskossa, että testit ovat torstaina, mutta loppujen lopuksi en koskaan tarkistanut, olivatko ne todella torstaina. Onneksi olivat ystävällisiä ja voin suorittaa testit maanantaina.

Tänään olen hyvin iloinen siitä, että painoni on noussut viimeisten kahden kuukauden aikana noin 4 kiloa!

Kuulostan ihan joltain syömishäiriöiseltä, joka on saamassa otetta elämästään.

Painon nousuun löytyy ehkä syy tästä: ensi viikon torstainahan minulla on lentorukin kuntokoe. Toiveet kuntotestin läpipääsystä ovat kohtalaisem hyvät, on kuitenkin epätodennäköistä, että olen loppujen lopuksi yksi niistä noin 40:stä, jotka valitaan lentäjäkurssille. (Kuntotestejä siis seuraa liuta muita kokeita, kuten psykologiset testit, joihin tilastojen mukaan tyssää suurimman osan tie lentäjäksi.)
Minulle riittää se, että voin ylittää itseni lihaskuntotestissä*. Eli torstaina jos pääsen jatkoon, niin hyvin menee. Aion myös jatkaa lihaskuntoilua, se on itseasiassa ihan mukavaa touhua.

Alan kuulostaa ihan joltain egonpönkittäjältä, joka steroidien syönnin ohessa kirjoittelee Pakkotoistoon kuinka paljon hauis on kasvanut eilisestä.

Mitäs muuta tänään? Nimittäin meinasin unohtaa: Jauhoin tuossa iltapäivällä oikein urakalla epsilon-deltaa. Alkaa pikkuhiljaa avautua tuo homma. Tekniikka ei vielä ole ihan hallussa mutta ymmärrys on tärkeintä. En vielä ymmärrä tuota. Uskon että Suuri Oivallus on ihan kulman takana, pitää enää tehdä pari juttua itselle selväksi ja se on siinä - näin ainakin toivon. Ehkä maanantaina tai tiistaina löytyisi pari tuntia aikaa. Laitan tähän kaksi linkkiä: http://www.helsinki.fi/~korppi/niukka.pdf <- Erinomainen teksti, tämän lukemalla pääsin paremmin jyvälle e-d:stä. Sitten toinen linkki, joka ei liity e-d:hen mitenkään, mutta on silti tutustumisen arvoinen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Buckinghamin_%CF%80-teoreema

--
Kohta alkaa Uutisvuoto ja noin tunnin kuluttua saan tietää, ketä pitää äänestää. Toivon että Halosta.
--
* Lihaskuntotestissä mitataan vauhditon pituus, selkä- ja vatsalihasliikkeet, käsinkohonta, etunojapunnerrus. Lihaskuntotestin lisäksi ajetaan vähän pyörällä.

PS. En keksinyt mitään otsikkoa, voi harmi. Yleensä keksin "hyvän" otsikon ja kirjoitan sitten jotain paskaa mutta nyt vähän erilailla.

EDIT: Lupaus on otettu pois kun sen on tarpeeksi moni nähnyt - olen siis saanut "odotuksia" lupauksen pitämiseen, mikäli näin voidaan sanoa. En näe enää mitään syytä pitää lupausta esillä.

Nyt tulee pitkä viesti, ei sillä että ois oikeasti jotain sanottavaa, tuleepahan kumminki.

Viimeinen viikko on ollut kulttuurin kannalta antoisaa aikaa:

Sain joululahjaksi Vivaldin Neljä vuodenaikaa -levyn. Tosi kaunista musiikkia, varsinkin tuo Kesä tällä hetkellä. En oo varmaan 3/4-vuoteen kuullut mitään vastaavaa, viimeks varmaan joku Beneath the Remains aiheuttanu vastaavan reaktion. Minkä reaktion?
No siis se reaktio, että kuulee jotain uutta ja aivan käsittämätöntä. Illalla ei saa nukutuksi ku pitäis kuunnella pieni ilta-annos ennen nukkumaanmenoa - toisaalta biisi soi kokoajan päässä. Mikään muu musiikki ei noina aikoina juuri maistu. Päivien päästä tunne hiipuu.

Tänään oon jo ruvennut kuunteleen muutakin musaa, mutta aiemmat päivät aaton jälkeen ovat kuluneet tuon levyn parissa. Puhumattakaan kitaransoitosta! Oon soitellu tuota Kesää kitaralla, en toki pysty vielä tempoon soittaan, mutta kuitenkin. Mää rupian ymmärtämään näitä kaiken maailman tiluttajia, tän soittaminen on yhtä antoisaa kuin kuunteleminenkin. Osaisinpa soittaa viulua.

Tää Vivaldin levy mahtunee tällä hetkellä mun top-10-levyt-listalle.

--
Luin viime viikolla Musta Torni kakkosen ja menen varmaan huomenna lainaamaan kolmosen. Luin kolmosen jo aikoinaan yläasteella ja se on vieläkin yks parhaista kirjoista, mitä olen lukenut. Ja pian siitä tulee ainoa romaani, jonka olen lukenut kahdesti.

Kakkonenki oli ihan huippu, etenkin alussa, kun astutaan Eddien päähän. "Paha henki on riivannut hänet. Tuon pahan hengen nimi on HEROIINI." Ihan loistokamaa!

Valitettavasti en osaa tehdä lukemistani kirjoista mitään top-listoja, MT:t sijoittuis kuitenki hyvin.

--
Muistaakseni lauantaina tuli telkkarista Amelie, jonka näin ekan kerran. Oli ihan loistoleffa, menee top-5-listalleni. Harva leffa on alusta loppuun näin tasaisen erinomainen. Tarkoitan että jos katon Ameliesta puolet, niin voin sanoa sen olevan arvosanan 10- (4-10-asteikolla) arvoinen. Toisenlainen esimerkki on Hyvät, pahat ja rumat, jonka näin maanantaina (jännä suomennos tuo nimi muuten) - jos sen arvosana pitää sanoa puolivälissä leffaa, niin vastaan 8½ tai jotain. Mutta jos katson leffan kokonaan, nousee arvosana 9+:aan. Siis Amelie on tasainen kympin leffa, mutta Hyvät... on taas kokonaisuutena 9+, ei siis osiensa summa, mitä tulee arvosanaan. Ehkä joku ymmärtää, mitä tarkoitan :)

Ei helkkari, yritän vielä kerran: Hyviksien loppukohtaus (alkaa siitä, kun The Ecstasy of Gold lähtee soimaan) nostaa arvosanan kasista ysiin. Sen sijaan sitä loppukohtausta on rakennettu jo sen hieman tylsän ja pitkän alun verran, siis jos katsoisin pelkän loppukohtauksen, en antaisi sille hyvää arvosanaa.

--
Jätkät ruvennu hommoilemaan tuolla irc-kanavalla, eikä siellä enää voi puhua mistään muusta :)

--
Hienoa, jos tiedät mistä otsikko tulee. Vielä hienompaa jos luet tätä. Hienointa jos luet tätä ja tiedät.

Uudelleenlöysin tänään (tai itseasiassa jo eilen illalla) erään maailman mahtavimmista levyistä, nimittäin At the Gatesin Slaughter of the Soulin. Aivan käsittämättömän kovaa kamaa, puoleen vuoteen en oo varmaan tätä kuunnellu. Samaa luokkaa ku Slayerin Reign in Blood, jos 'rajotutaan' rässimaailmaan.

Levyt voi olla hyviä ja huonoja, mutta levyillä voi olla myös oma tunnelmansa, tosin se on aika harvinaista. Esimerkiksi antaisin Maidenin 7th Sonille kouluarvosanan 10- ja Fear of the Darkille jotain ysiä. Mutta jos mietitään levyn tunnelmaa, niin Fear voittaa kyllä 7th Sonin 664 - 0. Näin äkkiä ajateltuna mieleen tulee vain alle 10 levyä, millä on jollain tavalla erityinen tunnelma. En tiedä mistä tää 'tunnelma' johtuu, tai mitä se edes tarkoittaa. Tunnelma voi olla jotain muisto-assosiaatioita, toisaalta ei.

Slaughter-levyllä on oma tunnelma. Se tunnelma on yhdellä sanalla DOOM, ja tarkoitan nimenomaan sitä tietokonepeliä, jota tuli pienenä läiskittyä. Doomin pelaaminen oli käsittämättömän pelottava kokemus aikoinaan, kyseisen pelin ääressä tuli koettua ihmeellistä pelkoa - jotain sellaista mitä ei elokuvista tai edes tosielämästä löydy. At the Gates tuo osan tuosta pelosta tälle levylle. Flames of the End on uskomaton lopetus.

Tänään alko uus jakso, huimat kolme kurssia eli koulua ei oo juuri lainkaan. Mulla ei oo varmaan ikinä ollu näin paljo vapaa-aikaa. Rupesin taas vaihteeksi ohjelmoimaan.

Kämmäilin fysiikkakilpailun keskiviikkona, ois ollu mukava saaha kyllä niitä kirjevalmennustehtäviä.

Nyt on soinut:
SYL: Alien, SET, Opeth ja ehkä eniten Death. SYLin Alienilla on muuten helkkarin hyviä sanoituksia! (Ja biisinnimiä: SHITSTORM!)

I can't even fucking piss!

Aattelin kirjotella jotain, ettei ihan pääsis rapistumaan tää tapa, vaikkei kyllä mitään sanottavaa olekkaan (millon olis?)
Keskiviikkona alko koeviikko, helppo sellainen. Vain matikan ja fysiikan kokeet. Äidinkielestä joku keskustelu. KESKUSTELLAAN DANTESTA. Matikka ohi, fyssa jälellä. Sai olla kirja matikan kokeessa, joten tuli luettua vähiten koskaan, eli ei ollenkaan. Kymppi tulee ^^

Doomia oon taas pelaillu, laitoin Doomsdayn ja se oli ihan jees. Niin, kävin perjantaina kiipeilemässä :o Oli ihan siistiä, vieläki on vähän kädet kipeenä (sormet ja sitte ranteet, vai mitä nuo on). Vähän ku ois soittanu 6 tuntia kitaraa. Rakkoja tuli tietenki aluks oikeaan käteen.

Mulla ei oo mitään tähellistä sanottavaa, muuta ku että aattelin ruveta joka maanantai listaamaan teille, arvoisat lukijat, mitä minä viime viikolla olen kuunnellut. Tästä se lähtee:

Opeth: Ghost Reveries, ensimmäinen Opeth-levy mulle, ihan hyvää meininkiä. Pitää tutustua bändiin. Sanotuksia en oo vielä ehtiny etes kattoa (muutaku että "instruments of death before me, UH"), toivottavasti ne paljastuvat yhtä hyviksi kuin tuo musa.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta muuta en oo oikein ehtiny kuunnella, juurikin tuon Opethin takia. Tosin nyt laitan Mastodonia ja sen jälkeen Scorched Earthia soimaan, kaks jonkin verran samanlaista bändiä. Mutta se onkin sitten ensi viikon tarina, hyvää viikonjatkoa.