IRC-Galleria

Hei!

Olen Noora. Tykkään piirtää, rakastaa, taluttaa koiraa metsässä, halia ja istua hämyisissä paikoissa. Rakastan punaisia hiuksia, kukkakankaita, Jukkaa ja kesäsadet... Nyt se tullee, lopetan.

Näin viime yönä unta Chuck Schuldinerista, hän teki suuren vaikutuksen karismallaan. Kyseessä ei onneksi ollut seksuaalinen uni.

Festarikuume vähän iski, haluan nyt kovasti Qstockiin. Haluaisin myös että yliopisto alkaisi jo.

Opiskelu ei juurikaan "kuumottanut" armeijan viimeisellä puolivuotisella mutta nyt vire alkaa vihdoin löytyä. Luin & laskin tänään kartioleikkauksista, joiden yhtälössä on termi Bxy, B!=0. Tällainen käyrä ei voi olla muotoa ympyrä ja muoto saadaan selville kääntämällä koordinaatistoa - yhtälö saadaan kivempaan muotoon.

Itseopiskelussa on se huono puoli ettei oikein tiedä mistä tarttua, netistä löytyy niin paljon kaikkea kivaa ettei osaa päättää mihin syventyä. Koulu on hyvä kun se kertoo mitä tehdä.

Tästä pääsemmekin armeijaan josta en ole juurikaan kirjoitellut. Armeija oli turvallinen paikka, siellä oli hyvä olla. Siellä kukaan ei vaadi liikoja, täytät vain tehtäväsi ja se riittää. Lisäksi tehtävä on yleensä sellainen jonka voi toteuttaa, haastava se voi olla mutta aina mahdollinen. Jos et kykene täyttämään tehtävää, niin saat (yleensä) välittömän palautteen ja homma jatkuu. Armeijassa kukaan ei ota asioita henkilökohtaisesti, paitsi ehkä vertaiset.
Ihanteellinen paikka paeta pahaa maailmaa.

PMMP on aivan huippu. En voisi hehkuttaa tätä bändiä liikaa, ensi kosketuksen sain armeijassa kun kuunneltiin levyä Leskiäidin tyttäret. Pari viikkoa sitten ostin Kovemmat kädet -levyn, kovaa settiä, ehkä vähän piristävämpää kun olis niin ah.

Pakko vielä lainata: "Tässä ollaan, opettele mua, minä olen täydellinen ala rakastua!"

Kansojen väliset sodat sekä yksilöiden väliset riidat aiheutuvat ihmisten keskinäisistä kommunikaatio-ongelmista.

Tapasin kerran Itävallassa puolalaisen vanhuksen. Tai no se oli vaan syntyny Puolassa, Itävaltalainen siitä kuitenki myöhemmin tuli. Se oli syntyny joskus 1930-luvun lopulla ja 6-vuotiaana se joutu lähteen Tanskaan. Se kerto että ainoa asia jonka se muisti lapsuutensa Puolasta oli leikkipuisto, jossa se oli pienenä tavannu käydä.

1990-luvulla se matkusti ensimmäistä kertaa takas Puolaan ja kävi samalla siellä leikkipuistossa. Se sano että mitään se ei oo katunu niin paljo ku sitä että meni takas sinne puistoon.

Kävin tänään palauttamassa MAOLin koululle. Se oli ollut minulla koko lukioajan lainassa. Kolmen vuoden aikana sen sivut olivat värjäytyneet valkoisista harmaan mustiksi (paitsi kemian osasto). Musta väri tuli rikkonaisista kynsistäni, jotka ovat vieläkin veren ja mullan tahraamat.
Matka jatkuu tästedes ilman MAOLia.

Kävin kyselemässä matikan tuloksia, tavoitteenani oli 60p, joten opettajan antama 58p oli pieni pettymys. Tosin opettaja oli ottanut virheitä ihan kummallisista asioista, esimerkiksi toinen oli yhtälöryhmän ratkaisemisesta:

Piti osoittaa, että allaoleva yhtälöryhmä on epätosi kaikilla t:
1 = 2t +1
1 = 2
2 = 4t

(Tämä ei ole juuri se yhtälöryhmä, joka tehtävässä oli, mutta se on kuitenkin periaatteeltaan samanlainen.)
Katsoin, että 1 on erisuuri kuin 2 ja kirjoitin että täten kyseinen yhtälöryhmä ei ole tosi. Opettaja vähensi pisteen, koska en ratkaissut parametriä t. Se toinenkin piste lähti kai aika herkästi. Toivon että pisteet nousee lautakunnassa, ja sitä se opettajakin vähän veikkaili.

Sunnuntaina suuntaan Tampereelle, sillä maanantaina on Hallissa ilmavoimien teknillisen koulun valintakokeet. Jihuu!

Toinen jihuu siitä, että olin päässyt lentorukin psykologisista läpi: lisää testejä Meilahdessa huhtikuun lopulla.

Huomenna on äidin kielen ylioppilaskirjoituksen toinen koe, eli otsikkoaine. Tavoitteeni äidinkielestä on E, mutta parhaat otsikkoaineeni ovat olleet vain n. 85 pisteen arvoisia, mikä on M:n tasoa. Aineistoaineista olen sen sijaan aina pystynyt E:n pistemääriin. Aineistokirjoitus oli viikko sitten ja se meni ihan kohtuullisesti, ei kuitenkaan erityisen hyvin. En vielä tiedä opettajan antamaa pistemäärää, mutta olen erittäin varma että kyllä sillä ainakin M irtoaa.

Viimeviikkoinen normaalisuoritukseni aineistoaineessa tarkoittaa, että voin hyvillä mielin palauttaa otsikkokokeessa vaikka tyhjän paperin. Mutta kuka tyhjän haluaisi palauttaa? En minä. Siispä suunnitelmani on tehdä ns. taideaine!

Mitä se taideaine sitten tarkoittaa? No, tavallinen ylioppilasaine arvostellaan asteikolla L-E-M-C-B-A-I, mutta taideaineesta voi saada vain L:n tai I:n - taideaine on kaikki tai ei mitään. Se on riskisijoitus ilman kompromisseja. Jos haluaa varman M:n tai E:n, niin on parasta kirjoittaa vaikka maaseudun ja kaupungin eroista. Taideaine taas on tyly ja armoton graniittiveistos, joka on puristettu hiestä, verestä ja kyynelistä. Se on tekijänsä omakuva ja vain niin kiero kuin kirjoittajansa alitajunta.

Kuulostaa pahalta, ja sitä se onkin. Edessäni on suuri haaste, taideaineen tekeminen ei todellakaan tule olemaan helppoa, varsinkin kun olen viimeksi yläasteella kirjoittanut jotain täysin fiktiivistä. On enemmän kuin todennäköistä, etten saa mitään aikaiseksi. Kun kello näyttää kahtatoista ja kieltäydyn vieläkin itsepäisesti kirjoittamasta normaalia asiatekstiä, voi tulla pupu pöksyyn - varsinkin jos paperille ei ole vielä ilmestynyt sanan sanaa. Äidinkielen otsikkoaine ei olekaan minulle kypsyyskoe, vaan se mittaa rohkeuteni. Kestääkö kantti, kun kaikki tehtävänannot huutavat: "ota asiateksti - se tuttu ja turvallinen vaihtoehto!"

Huomenna se nähdään, pystyykö tavallinen ihminen paineen alla käyttämään mielikuvitustaan. Ilman paineita se ei minulta yleensä onnistu. Toisaalta, ei minulla todellisia paineita ole, sillä äidinkielen arvosana on minulle täysin yhdentekevää.

Maidenin liput tuli tänään myyntiin ja hyvin kävi, taas kerran.

Sunnuntai-iltana kymmenen maissa kaveri soittaa, että "ootko menossa jonottaan?" "No hommaa mullekki lippu." Selvä, säästöpossua vaan auki... Puolen tunnin päästä soittaa toinen kaveri ja kysyy samaa asiaa :D Isältä piti lainata 40 euroa että sain tuon 212e kasaan. Tarkoituksena siis hankkia kavereille 2 ja itselle 2 lippua.

Noh, tuttuun tapaan lähtiin puoli kahdeksaksi jonottaan. Tällä kertaa Stockmannin kahvila oli auennut jo seitsemältä eli sai odotella sisällä. Näytti aluksi vähän pahalta, sillä siellä oli jotain yli 20 tyyppiä ennen mua. Mitään varsinaista jonoa siellä ei ollut: porukka vaan istu omissa pöydissään, edes mitään vuoronumeroja ei oltu jaettu. Luulis Stockmannin lippupalvelun vähitellen oppivan, että niitä vuoronumeroita vois jakaa jo etukäteen niille sankareille, jotka on tullu joskus kuuden maissa tai aiemmin jonottaan.

Yhdeksältä alkoi tuttu ryntäys portaita pitkin yläkertaan ja mulla kävi hyvä tuuri tässä ryntäyksessä. Pääsin parantamaan sijoitustani melkoisesti ja sainkin sitten vuoronumeron 12. Tässä brutaalissa taistelussa moni aamuvarhaisella jonottamaan saapunut saattoi menestyä huonommin kuin vaikkapa viittä vaille yhdeksän tullut - jos vuoronumeroita jaettaisiin aiemmin, ei tätä ongelmaa olisi.

Tilasin ensin omat kenttälippuni ja sitten kavereille liput, kello oli 9:08 ja kavereille ei löytynyt enää kentältä tilaa - saivat sitten vierekkäiset alakatsomopaikat. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti saan vielä armeijasta lomaa, jos siellä olen keikkojen aikaan.

Joku kusipää koitti kaupitella omaa vuoronumeroaan (6), onneksi kukaan ei siitä suostunut maksamaan ja tyyppi joutui sen antamaan ilmaiseksi jollekin. Kaikkea ihmiset tekevätkin saadakseen rahaa.

Fysiikkakilpailun jälkeen en ole juurikaan jaksanut opiskella fysiikkaa, motivaatio laski aika lailla. Matematiikka sen sijaan on edelleen kiinnostanut. Mutta! Tänään löysin koneelta jotain fysiikan juttuja, mitä olin viime kesänä kirjoitellut. Ihan mielenkiintosia tekstejä. Tuo löytö innoitti lukeen tuota yhtä fysiikan kirjaa, joka on ollu jäissä aika kauan. Fysiikka alkaa taas tuntuun mielenkiintoselta, jes! Tietenki yo-kokeita varten ois hyvä laskea noita vanhoja tehtäviä, mutta jotain rajaa sentään... :)

Yo-tehtävät on mun mielestä ihan äärettömän tylsiä. Joka vuosi kysytään samoja asioita miljoonanteen kertaan. Tosin nyt ainereaalin myötä tulee kaks jokeria, joista toinen ei ole esseetyyppinen - ainakin meillä oli prelissä semmonen mukava tehtävä. Me likes!

Huomenna pitää mennä jonottaan keikkalippuja, joten aattelin käydä koululla syömässä. Myös tiistaina ja keskiviikkona pitää käydä koululla (silloin mulla on sinne ihan oikeasti asiaakin, nimittäin matikkatuutorointia*) joten saa taas ilmaista ruokaa.

Viime viikon torstai oli hyvin mukava päivä.

--
*Jonne tuskin kukaan tulee :)

Jokavuotinen Maidenin keikka järjestetään huhujen mukaan marraskuussa. Viime kesänä kaksi keikkaa oli Helsingissä (1. kerta kun Maiden teki kaksi keikkaa Suomessa samalla kiertueella), mutta tämän vuoden marraskuussa Maiden esiintyykin täällä kolmesti: Tampereella kerran ja Hesassa kahdesti. Huhujen mukaan liput tulevat tuttuun tapaan myyntiin varmaan noin kahden viikon päästä tästä päivästä.

Pääsemmekin ensimmäiseen valitukseen: miks vitussa ne liput pitää aina laittaa niin saatanan aikasin myyntiin? Ei ihmiset voi ajatella niin pitkälle kuin 9 kuukauden päähän. Mielestäni olis parempi jos liput tulis vaikka kesällä myyntiin, niin vois etes jotain sanoa että missä sitä ollaan marraskuussa - että ollaanko sitä esimerkiksi armeijassa ja että ollaanko sieltä saamassa lomaa.
Toinen juttu: kaikki kolme keikkaa laitetaan varmaan kerralla myyntiin, koita siinä sitte repiä jostain kolmisen sataa euroa (veikkaan että liput maksaa tällä kertaa jotain 80 euroa ;) - kyllähän tuo onnistuis jos ois kesään asti aikaa ettiä niitä rahoja, mutta että kahen viikon sisään!

--
Heh, tuosta tuleekin mieleen se viimevuotinen lippuruljanssi: Ilmoitettiin että liput tulee maanantaina myyntiin. Heti kun olin saanut lippuni, kaveri soittaa: "tuli just tieto että järjestetään toinenkin keikka. Liput tulee huomenna myyntiin." Olihan se hankala homma hankkia toisen keikan liput ku pitäis saada myös huomisaamu vapaaksi, että pääsee jonottaan. En saanut tuota aamua vapaaksi, mutta ystäväni osti lipun, sai vielä minulle seisomapaikan <3
--

No kuitenkin, en oikeasti valita omasta puolestani, valitan niiden puolesta, jotka eivät voi ostaa lippuja em. syistä (toisaalta, rahan ei pitäisi olla ongelma: jokaisella tosifanilla on maiden-rahaa jemmassa näitä tilanteita varten). Ehkä kuitenkin onnistun saamaan lomaa sieltä armeijasta (mikäli siellä silloin olen, voi olla että joudun aloittamaan sotaleikit vasta talvella). Ajattelin ostaa Hesan keikoille liput näin aluksi - on mulla siis oikeasti rahaa, vaikkei siltä ehkä kuulosta. Loppujen lopuksi: onhan se hienoa että Maiden tulee taas Suomeen, ja vielä kahdesti. Pääsee taas tapaamaan kavereita ja nauttimaan Helsingin ja keikkojen hengestä. Viime kesänä oli upea reissu, toivottavasti samanlainen on tulossa ensi marraskuussa!

Voisin pian kirjoittaa siitä, miten kolmen päivän (2 keikkaa) reissu eroaa kahden päivän (1 keikka) reissusta :)

Se on koulu nyt loppu, aion kyllä vielä käydä pummaamassa sieltä ruokaa aina kun mahdollista.
Mutta ei tarvi enää tehdä kouluhommia tai käydä tunneilla. Matematiikkaa aion opiskella, mutta on ihan eri asia tutkia itse haluamiaan polkuja, kuin seurata ennalta määrättyä tietä. Itseopiskelu voittaa koulunkäynnin 100 - 0.

Hieman tulee ikävä Lyseota, mutta melkein innolla odotan näitä välikuukausia ennen armeijaa. Aion huomenna mennä uimaan, nyt on aikaa uudelle harrastukselle. Ei se uinti vielä oo uus harrastus, mutta siitä voi tulla semmonen. Uinti kyllä kuulostaa aika tylsältä, ei siinä etes (aina) nää eteenpäin, ja jos näkeekin niin sitteki saa katella vaan jotain hallia. Lisäks pitää sahata jotain kämästä 50m rataa edestakas, sama ku juoksis omaa taloa ympäri.

Lentorukin psykologiset testit on ens viikon maanantaina ja tiistaina Järvenpäässä, odotan niitä innolla. Toivon että siellä ois jotain kunnon hc-kamaa, että allekirjoitettais vaitiolovelvollisuus ekana päivänä ja testit sisältäis nöyryyttämistä ja kaikkea hirveetä, jotain elävältä hautaamista ja semmosta :)
Jää mökkiristeily väliin tuon homman takia, vähän harmittaa ku kattoo kavereitten valmistautumista tuohon reissuun.

Ostin viime viikolla loistavan levyn ja lainasin kirjastosta loistavan kirjan. En kuitenkaan jaksa hehkuttaa niitä tässä tällä kertaa. Viime viikko oli aika kummallinen viikko.

Kevät tulee, toivon etten pääse tylsistymään kun koulua ei ole.