IRC-Galleria

Heräsin tänään klo. seitsemän, mikä on hyvin tyypillistä meikäläiselle, jos edellisenä iltana on ollut "lystiä". Hetken aikaa silmiäni pyöriteltyä totesin, että NYT on loistava hetki tutustua kahteen uuteen levyostokseen.
Eilen tarttui aina yhtä laadukkaasta Anttilan alelaarista käsiini kaksi levyä; Children Of Bodomin "Are You DeAd Yet" ja Indican "Tuuiset Tienoot" (mikä ihana kontrasti).



CHILDREN OF BODOM: "ARE YOU DEAD YET"

Hävettää tunnustaa että olen näinkin vanhalla iällä innostunut Children Of Bodomista ja Aleksi Laihon meikatusta ja sitäkin perkeleellisemmästä kitaroinnista. Are You Deth Yet on bodomin toistaiseksi uusin tuotos, joka julkaistiin 2005. Näin myös samaisena vuonna Bodomin liveaktin (joka oli omalta osaltani yhtyeen toinen). Silloin mieleen jäi lähinnä helvetin makea intro, lavalla paistetut makkarat ja todella akressiiviset uudet biisit!.. Ja kyllä!.. Tämän levyn materiaalia oli kyseisellä keikalla pääosassa ja levy tuo mieleen paljon hyviä fiiliksiä tuolta samaiselta kesältä.

Ei minulle mikään yllätys ollut että Bodomin uusinkin on vitunmoista kitarataidetta ja hienoja melodioita, mutta levyn positiivinen agressio hieman jopa yllätti. Joissain synkemmissä kohdissa (esim. Punch Me I Bleed) mieleen hiipuu Pantera - enkä oikein tiedä, onko se positiivista vai negatiivista. Itse biisimateriaali on kovin saman väristä mättöä, mutta onnistuu kuitenkin erottumaan hienoiksi kokonaisuuksiksi.. Kaiken kaikkiaan levy on aivat tajuttoman loistavaa ryyppymusaa, joka kestää selvänäkin käsittelyä erinomaisesti.

On mielenkiintoista kuvitella mihin suuntaan bodom lähtee tämän levyn jälkeen. Bändissä soittaa Suomen ehdottomasti kovimpia (ja varmasti myös alkoholisoituneimpia) muusikoita, jotka ovat tehneet kymmenen vuoden aikana 5 suhteellisen erilaista levyä. Ensimmäisillä levyillä kierittiin black metalin ja Ynqwie Malmsteenin välimaastossa, sitten alkoi oma linja hahmottua suorempaan ja rosoisempaan suuntaan (tarttuvia melodioita unohtamatta).. Mielestäni tämä haara on nyt menty niin pitkälle kuin se on mahdollista. Jóllei seuraavalle pitläsoitolle tule jotain "tuoreempaa", niin on vaarana että bodom alkaa toistaa itseään liikaa.. Toisaalta jos ideoita piisaa, niin en minä valita. Toivottavasti tuleva levy on niin kova että tässä ratkeaa itsekin ryyppäämään ihan tosissaan..



INDICA: "TUULISET TIENOOT"

Jos joku ennen mainitsi minulle Indica nimisen yhtyeen, niin mieleeni tuli aina hienot musiikkivideot ja vihreää omituista sipsuttelua metsiköissä viulut vinkuen. Pari radiohittiä on jäänyt viime vuosilta päähän pyörimään, eikä vähiten erinomaisen kappaleen "Vuorien Taa" Nightwish vaikutteiden ansiosta.

Joku ihmeellinen perversio minulla ilmeisesti on noita suomalaisia naisvokalisoituja rock/pop bändejä kohtaan, sillä levyhyllystäni löytyy kovastikin Maija Vilkkumaata ja Pmmp:tä. Indica on jollain tavalla kiehtonut pidemmän aikaa ja nyt kun alelaarista löytyy,niin ei kun hyllyyn!

Heti ensimmäisenä pitää hieman ihmetellä vokalistin ääntä. Miten on mahdollista että yksi ja ainoa ääni samaan aikaan onnistuu ärsyttämään ja ihastuttamaan?.. jonkinlainen sairas symbioosi vihan ja rakkauden välillä kai taas?.. Ärsyttävää ponnetonta kiemurtelua ja kuitenkin niin hienoa ja omaperäistä tulkintaa.. Joku taika tuossa kai on, niin kuin koko yhtyeessämuutenkin, se kun tuntuu olevan täynnä samankaltaisia ristiriitoja..

Hieno tunnelma lentää koko levyn alusta loppuun asti; todella hienoja basso kuvioita, mystisen kauniita pienosovituksia, hämäriä hetkiä, aurinkoisia hetkiä, mutta sitten toisaalta kohtuuttoman elotonta kitarointia ja vähän liian popit rumpusoundit..
Itse sävellykset kuitenkin ovat niin hienoa työtä, etteivät nuo seikat pilaa levyä.. niihin vain ei enää myöhemmin kiinnitä huomiota, niin kuin ei oikeastaan levyn toiseen, ja siihen suurempaan heikkouteen: sanoihin.

Onhan se ihan ymmärrettävää, että jos on lahjakas musiikintekijä ja hyvä laulaja, niin ei sitä voi kaikessa olla hyvä (varsinkaan nuorella iällä). Levyllä on paljon kangertelevia kielikuvia ja jokseenkin utopisia asiayhteyksiä.. (enkä tarkoita utopistisella tässä tapauksessa Jarkko Martikaismaista hullua neroutta, vaan yritystä luoda jotain absurdia, josta tulee sitten kuitenkin kuulijalle liian käsittämätöntä - kummalista). Toisaalta vika voi olla kuulijassakin, eli siis minussa. On sanoituksissakin tosin myös kirkkaat hetkensä, kuten esimerkiksi kappale "VARO" .

Yhteenvetona on mainittava, että yhtye vaikuttaa mielenkiintoiselta ja sen luoma oma maailmansa on kovinkin houkutteleva. Jollain tavalla se jää kuitenkin etäiseksi ja ehkä aavistuksen keskeneräiseksi?.. Voihan sitä päätyä tällaiseenkin metsänkeiju raktaisuun, jos ei ole mitään tämän maailman puitteissa sanottavaksi soveltuvaa asiaa. Sävellykset ovat kuitenkin todella toimivia ja miellyttävää kuultavaa. Toivottavasti seuraavalla levyllä on joku muu tuottaja, joka toisi orastavan rokahtavuuden paremmin esiin.

Saapas nähdä kauan tämä levy kestää kuunteluani ja joudunko hakea sieltä samaisesta laarista yhtyeen varhaisemmankin levyn. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan tunnu että olisi rahat mennyt hukkaan, päinvastoin.



..Tällaista tällä kertaa, ensi kerralla varmaan jotain muuta..