IRC-Galleria

Tuli tuossa syvälliset mietiskelyt viime vai toissayönä, en nyt tarkkaan muista. Mietin ihmisiä pohjimmiltaan ja kaikkea alkukantaista jne.
Onko ihminen aina alitajuntaisesti hakemassa itselleen mielihyvää, tyydytystä ja hyötyä? Jokainenhan hyötyy jokaisesta tutustaan jollain tavalla. Jos ei näkyvällä tavalla (esimerkkinä kyydittely, k-18 - tuotteiden ostelu ym.), niin ainahan rakkaan näkeminen ilahduttaa, eikö?
Vähiten kenestä on hyötyä on ehkä vihamiehet ja ihastukset. Jotkut vihamiehet saattavat pelottaa, toiset ärsyttävät ja loput ovat muuten vain vittumaisia tai jotain. Ihastukset taas saavat ihmisen mm. kömpelöksi, ehkä hieman ujoksi (ainakin jotkut yksilöt) ja varsinkin jos ihastuksesta ei tule mitään sen suurempaa on siitä omasta mielestäni vihamiestä enemmän haittaa. Ja ihastuksista vielä pahaa on se, että jos se on joku kaverisi ja myönnät sen sille, et enään ikinään voi hänelle olla samanlainen kaveri/ystävä kuin ennen. Sama pätee myös, jos sinuun on ihastunut joku ja haluaisit olla vain se pelkkä kaveri.
Enpä nyt syvällisempää jaksa enään raapustaa, ettei ihan kaikki itsenäisyys mene. ;) Sanokaa nyt kerrankin jotain tai kertokaa edes, että lopetan näitten tekemisen.
E: Nii muutkin saa kommata, kun tuo stelija sitten..




edit2: Niin ja sitten tuo uudempi novell, puolittain tarkistuksesta kiitokset Merille :). Hiukatkaa jos ongelmia tuon latauksen kanssa. http://files.filefront.com/NakymatonNaapuri+v13rtf/;11161766;/fileinfo.html