IRC-Galleria

Hyvää päivää, hyvät ystävät. Tai siis te jotka luette tätä, olitte ystäviä tai ette. Tajusin äskettäin, etten ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan mitään, vaikka olisin voinutkin. Tästä lähin en missään nimessä lupaa parantaa tapojani, sillä minullahan ei tunnetusti koskaan ole ollut mitään tapoja, joita voisi parantaa puhumattakaan siitä, että niitä voisi pahentaa. Rutiinini on rutiinittomuus ja silloin tällöin minusta tuntuu, että olen sen vanki. Mutta koska edellisen virkkeen päälause kuulostaa tekotaiteelliselta ja sivulause turhankin suurelta kliseeltä, jätän koko aiheen tähän ja siirryn seuraavaan.

Seuraavaa aihetta ei tietenkään vielä ole olemassa, sillä kirjoitan tätä tekstiä täysin intuitiivisen inspiraationi pohjalta. En tiedä, mitä "intuitiivinen inspiraatio" tarkoittaa, mutta se kuulosti niin hauskalta sanayhdistelmältä, että sitä oli pakko käyttää. Ihmiset käyttävät turhan paljon sivistyssanoja, mutta tämän kirjoitukseni tarkoitus ei olekaan miellyttää teitä, hyvät lukijat, saati sitten että yrittäisin miellyttää itseäni. Toisten ihmisten miellyttäminen on äärimmäisen vaikeaa, enkä onnistu siinä kovinkaan usein, mutta siltikin on todettava, että itseni miellyttämisessä onnistun vielä harvemmin. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen perfektionistinen narsisti, joka odottaa itseltään liikoja vaiko siitä että vesinokkaeläimiä on kenties ihan yleisellä tasolla vaikeampi miellyttää kuin ihmisiä. Ihmiset ovat laumaeläimiä ja siksi jos onnistut miellyttämään yhtä, olet jo aika lähellä sitä pistettä, että kaikki hyväksyvät sinut. Kaikki paitsi vesinokkaeläimet. Me vesinokkaeläimet hyväksymme ainoastaan sellaiset oliot, jotka ovat valmiita hyväksymään meidät, eikä sellaisia olioita valitettavasti hirveän montaa tällä planeetalla astele.