IRC-Galleria

Energiapolitiikka ja ilmastonmuutos on nykyään sellainen teema josta jaksaisin jauhaa loputtomasti. Ehkä asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että ellei ihmiskunta vähennä radikaalisti kasvihuonepäästöjä saatamme paistaa itsemme ja 90% eliökunnasta hengiltä seuraavan 200 vuoden kuluessa. Aika ehkä saatta jostain törpöstä kuulostaa pitkältä, mutta vaikka lopulliseen tuhoon menee aikaa ehkä noin 200 vuotta on katastrofin välttämiseksi tehtävä radikaaleja toiminpiteitä seuraavan 25 vuoden aikana ja voin kertoa, etteivät ne 175 vuottakaan - jolloin kaikki alkaa mennä peruuttamattomasti päin helvettiä - ole kovin mukavia.

Viime päivinä olen saanut itseni kiinni useita kertoja pohdiskelemasta kantaani ydinvoimaan. Ennen niin selkeät mielipiteet ovat joutuneet sisäisen debatin kohteeksi. Ydinvoimakantani on edelleen kielteinen, mutta yhä useammin nykyään kysyn itseltäni kysymyksen "Tarvitseeko äärimmäinen ongelma äärimmäisiä keinoja?".

Ydinvoima aiheuttaa paikallisia ympäristöongelmia malmin louhintavaiheessa ja ydinvoimalaitokset tuottavat jätettä joka säilyy tappavana satoja tuhansia vuosia. Pahimmassa tapauksessa laitos saattaa kosahtaa jolloin laskeuma pilaa ympäristöä ja ihmisten terveyttä useiden valtioiden alueella.

Jos minun kuitenkin pitää valita paikallisten tai alueellisten ympäristötuhojen ja maapallon ekosysteemin totaalisen romahtamisen väliltä on valinta helppo. Mieluiten pari zernobyliä ja muutama tree-mile-island kuin yksi valtava massasukupuutto.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kuten jo mainitsin, uraanin louhinta, jalostaminen ja kuljetus ovat kaikki fossiilisia polttoaineita kuluttavia prosesseja. Samoin ydinvoimalaitoksen rakentaminen kuluttaa fossiilisin polttoainein tuotettua energiaa. Lisäksi, esim rannikoille rakennetut ydinvoimalaitokset ovat todella merkittävä uhka meriekosysteemille siinä vaiheessa kun valtamerien lämpenemisestä tai napajäätiköiden sulamisesta alkunsa saava megatsunami pyykäisee laitoksen mennessään.

Ydinvoimalaitokset yleensä sijaitsevat rannikolla, eikä ainuttakaan ydinvoimalaitosta ole suunniteltu kestämään tsunamia. Mikäli tapaninpäivänä 2004 tapahtunut tsunami olisi sattunut pari vuotta myöhemmin, olisi kansainvälisen lehdistön mielenkiinto keskittynyt länsimaalaisten turistien menehtymisien sijasta aivan muihin asioihin. Tsunami nimittäin pyyhäisi Intian rannikolla ydinvoimarakennustyömaan yli ja oli pelkästään hyvää tuuria, että voimalan piti suunnitelmien mukaan valmistua vasta vuosien kuluttua.

Kyseisestä laitoksesta oli muuten tarkoitus tulla ns. hyötöreaktori joka on melkoinen monsteri verrattuna Olkiluotoon rakennettavaan kesyyn pikkuserkkuunsa verrattuna. Tästä pääsemmekin aasinsiltaa pitkin seuraavaan ydinvoiman ongelmaan, eli uraanin riittävyyteen. Mikäli fossiiliset polttoaineet haluttaisin kokonaan korvata ydinvoimalla tarkoittaisi se sitä, että uusia laitoksia pitäisi valmistua yksi viikossa monien vuosien ajan. Melkoinen työ olisi myös hankkia tarvittavat pääomat tällaiseen rakennusurakkaan. Ei varmaan tarvitse kertoa, että mitään tällaista ei ole tällä hetkellä tapahtumassa, eikä edes näköpiirissä. Mikäli megalomaanisessa suunnitelmassa jotenkin onnistuttaisiinkin, tarkoittaisi se ainoastaan uraanin hinnan jyrkkää nousua ja uusiutumattomien uraanivarojen nopeaa ehtymistä.

Uraanin ehtyminen voitaisiin kuitenkin ratkaista rakentamalla ns. hyötöreaktoreita, joissa energian sivutuotteena syntyy enemmän ydinpolttoainetta kuin mitä fissiossa tarvitaan. Jos yritän yksinkertaistaa hyötöreaktorin toimintaperiaatetta, niin kysymys on siitä, että ydinenergiaan kelpaamattomat vakaat, säteilemättömät alkuaineet eli thoriumin ja uraanin vakaat isotoopit ikään kuin "kyllästetään" neutroneilla joita reaktorissa tapahtuva fissio tuottaa pilvin pimein.

Jollain perverssillä tavalla myös hyötöreaktorit ovat kiinnostaneet ja kiihottaneet mielikuvitustani, kun olen yrittänyt pohtia keinoja joilla kasvihuoneilmiö olisi vältettävissä. Hyötöreaktori on yhtä mielenkiintoinen kuin "Voiman pimeä puoli", sillä se vaikuttaa nopealta ja helpolta oikotieltä loppumattomaan energiaan. Maapallolla on erittäin runsaat määrät uraani-238 ja thorium-232, voidaan käytännössä puhua "ehtymättömästä" energianlähteestä, joka siis tarkoittaa sadoiksi, ehkä jopa tuhansiksi vuosiksi energiaa.

Valitettavasti hyötöreaktoreihin liittyy monia mörköjä, joista yksi on rektorin jäähdytys. Toisin kuin normaaleja reaktoreita, hyötöreaktoreita ei voida jäähdyttää vedellä, sillä vesi hidastaa neutroneja liikaa, jolloin uraani-238 tai thorium-232 eivät saa tarvitsemiaan neutronikylpyjä muuttuakseen fissioon sopiviksi alkuaineiksi. Nykyisiä laitteistoja jäähdytetään sulalla lyijyllä, elohopealla tai natriumilla. Jokainen voi kuvitella millaista tuhoa saisi aikaan ydinvoimalaitoksesta vapautuva radioaktiivinen elohopea, vapautuipa se sitten tsunamin mukana mereen tai räjähdyksen mukana taivaalle ja sateen mukana meidän niskaamme.

Hyötöreaktorit ovat myös erittäin kallista ja monimutkaista teknologiaa joka usein vielä liitetään ydinaseiden leviämisen riskiin. Olkiluodon tai Loviisan ydinvoimaloiden ydinjätteistä ei voida rakentaa ydinaseita.

* * *

Jos joku odottaa nyt jonkin näköistä loppupäätelmää, yhteenvetoa tai lopullista mielipidettä niin pettyy pahasti. Ilmastonmuutos on ehkä pahin planeettaamme uhkaavista ongelmista ja joskus vaikeaksi yltynyt tauti vaatii kovia lääkkeitä. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin huolehtia siitä, ettei lääke tapa vielä tehokkaamin kuin itse tauti.