I find your lack of fait in welfare state very disturbing...
Lämmin ilma, uudet ystävät ja kaunis Kölnin kaupunki olivat siis ehdottomasti matkan positiivisia puolia. Rahanmeno (120 eur) ja kokouksen virallinen anti olivat lieviä pettymyksiä. :/ Euroopan nuorilla on monia ongelmia ja seminaarin idea oli, että kansalaisjärjestöissä aktiiviset nuoret voivat kokoontua yhteen ja esittää Euroopan komissiolle oman toimintasuunnitelman ongelmien korjaamiseksi. Euroopan neuvoston pj Baroso lupasi jopa lukea paperin, vaikka eräs ystäväni hieman kyynisesti totesikin, että "Kyllä joku hänen noin 50:stä avustajastaan sen lukee".
Euroopan ongelmiin on hankala löytää yhtä toimivaa ratkaisua, siitä huolimatta, että nimen omaan lainsäädännön yhtenäistäminen ja yhteiset pelisäännöt sosiaalisen dumppauksen ja ekologisen dumppauksen suhteen olisivat tärkeitä edistysaskeleita erojen tasoittamiseksi. Viikonlopun aikana keksittiin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna pyörä uudelleen moneen kertaan. Loppulausumaan tuli mm. teksti "2. asteen ammatillisen koulutuksen ja yliopistokoulutuksen tulisi sisältää teorian lisäksi myös käytännön harjoittelua". Tämä kaikki on tuttua kauraa suomalaiselle.
Monesti työryhmämme suomalaiset osallistujat yrittivät esittää Suomessa hyväksi havaittuja käytäntöjä ohjelmapaperin pohjaksi ja pääsihän sinne muutamia hyviä ajatuksia, mutta jossain vaiheessa monia alkoi huvittaa se, että suoamalaiset hehkuttivat omaa järjestelmäämme. "Maybe we should just adapt all the legistlation from Finland to the whole EU?", naljaili eräskin itävaltalainen tyttö.
Kun puhutaan koulutuksesta ja teemasta "Equal opportunities for all children and youth" voi melko ylpeänä sanoa, että pohjoismaalainen järjestelmä, puutteistaan huolimatta, takaa pohjolan nuorille Euroopan parhaat mahdollisuudet tasavertaisiin mahdollisuuksiin oman unelmansa rakentamiseen. Välineinä ovat laadukas ja ilmainen koulutus, sekä perustoimeentulon takaava sosiaaliturvajärjestelmä. Vaikka sosiaaliturvan osalta järjestelmämme muistuttaa vuosimallin 1988 ruosteista Corollaa, voi kuitenkin todeta, että varojen puutteesta kärsimämme kulkupeli ainakin useimmiten selviää tehtävästään ja auttaa nuoria hankkimaan itsellensä haluamansa koulutuksen. Tasa-arovon kohdalla lahjomattomia mittareita ovat PISA-testin tulokset, Suomen GINI-kerroin (Suomi on tällä mittarilla mitattuna kärkikastissa, edellään vain joukko samankaltaisia hyvinvointivaltiota kuten Ruotsi) ja tasa-arvoisessta yhteiskunnasta huolimatta hyvä BKT. Nämä em. asiat ovat leimallisia myös muille tasa-arvoisille hyvinvointivaltioille, joissa muuten laajan haastattelututkimuksen (20 000 ihmistä) mukaan elää Euroopan onnellisimmat kansalaiset
[ http://www.kauppalehti.fi/4/i/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2113 ]
Monet välimeren maiden edustajat ja toisaalta tuoreiden jäsenmaiden edustajat olivat kovin skeptisiä sosiaaliturvajärjestelmää tai ilmaista koulutusta kohtaan. Argumentti, jolla suomalaiset useimmiten tyrmättiin, oli oman maan köyhyys. Totesin heille vähemmän tunnetun tosiasian, että kun Suomi aikanaan teki sen polittiisen päätöksen, että lähdemme kulkemaan kohti hyvinvointivaltiota, emme mekään olleet rikas maa vaan päin vastoin, BKT:llä mitattuna varsin köyhä valtio. Ei kaikkea tarvi aina rakentaa siinä laajuudessa ja voimakkuudessa mitä Pohjoismaissa on tehty. Mekin aloitimme pienin askelin. Ilmainen kouluruoka oli taipaleen alkuvaiheessa vain lautasellinen puuroa, mutta monien köyhien perheiden lapsille se oli erittäin tärkeä puurolautanen.
Hyvinvointivaltio rakennettiin Suomeen pienin askelin ja parannuksia tehtiin vähän kerrallaan. Nimen omaan tämän pitäisi olla em. luettelemieni maaryhmien strategia. Tehdään poliittinen päätös, asetetaan tavoite ja kuljetaan määrätietoisesti pienin askelin kohti tavoitetta ja jos matkalle tulee esteitä, muokataan omaa taktiikkaa sellaiseksi, että esteet voitetaan.