IRC-Galleria

Pettymyksiä aina toisensa perään,
murtuneita palasia jäljestäni kerään.
Matkan varrelle jäävät liikaa kärsineet,
kierrätän sen mitä muut ovat hyljänneet.
Itseäni en kai koskaan kasaan saa,
kun onnistun kaikki uudelleen hajoaa.

Ei mikään jää kiinni omasta tahdosta,
kai joskus tahdon liikaa kun ei onnista.
Lannistua saan mutten luovuttaa,
vaikka syötetty pahuus mielen juovuttaa.
En välttämättä koskaan ehjäksi tuu,
sen päättää elämä ei mikään muu.

Niin, tiedän sen, mä tiedän sen,
kyllä saan vielä mahdollisuuden.
Jos vain sen ansaitsen,
voit olla varma, että käytän sen.

Niin, tiedän sen, mä tiedän sen,
ei ole lähelläkään huominen,
mutta mä aion elää sen,
ei ole aika viimeisen henkäyksen.

Osa minusta aina osansa jälkeen,
putoaa tehden jäljen minuun jälleen.
Taas kerran huomaan, jotakin puuttuu,
en välitä koska vielä kaikki muuttuu.
Vaikka kulkisin päiviä jotakin vailla,
sen matkan taitan vieraillakin mailla.

Kuljen luottaen parantavaan aikaan,
saatan sokeasti luottaa rakkauden taikaan.
Terävät kivet raapii rikki jalkapohjat,
en tunne kipua koska otin itse ohjat.
Huudan ääni itkusta väristen,
murra minut, minä kyllä kestän sen.

Luotan siihen, että perille pääsen,
en pelästy sitä mitä peilistä näen.
Haluan oppia elämään itseni kanssa,
en pelkojeni, enkä niiden vallassa.
Elämän kovuus tekee ihmisestä kovan,
kuoreni kestää jos niin haluan.

Niin, tiedän sen, mä tiedän sen,
häviö ei koskaan ole ikuinen,
mutta kyllä kestän sen,
jos se tulee, niin luovuta en

Niin, tiedän sen, mä tiedän sen,
joku antaa elämälle tarkoituksen,
silloin irti päästä en,
pidän kiinni, lupaan sen.