IRC-Galleria

Ongelmalapsia syrjäytetään arkiporukoista

27.4.2010 18:04
A A

STT

Epäsosiaalisesti käyttäytyvien lasten asema on jälleen kääntymässä 1940-luvun suuntaan, jolloin heidät usein luokiteltiin psykopaateiksi ja suljettiin laitoksiin.

Välillä ongelmille etsittiin selityksiä lapsen sosiaalisista ja kasvuolosuhteista. Nyt lasten käytöshäiriöitä pyritään taas selittämään psyykestä käsin, ja sijoituspaikaksi tarjotaan usein laitosta.

"Lapsen suojelun sijasta on ryhdytty suojelemaan yhteisöä lapselta", sanoo valtiotieteen maisteri Elina Pekkarinen Helsingin yliopistosta.

Hän väittelee keskiviikkona rikollisista pojista ja lastensuojelusta. Tutkimuksen aineistona on viiden pojan tapaukset eri vuosikymmenillä 1940-luvusta tähän päivään.

Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että lähiyhteisöjen suhtautuminen rikoksia tehtaileviin lapsiin ja heidän perheisiinsä on ollut samantyyppistä vuosikymmenestä toiseen. Poikkeavuutta siedetään heikosti, ja ongelmat sysätään herkästi viranomaisten harteille.

Pekkarinen katsoo, että parannusta huonommassa asemassa olevien kohteluun ei saada vain poliittisella tahdolla ja rahalla, vaan myös asenteiden olisi muututtava perinpohjaisesti.

Nykyisin yhä useammalla lapsella on diagnoosi jostain psyykkisestä häiriöstä. Tätä selittää pitkälti psykiatristen palvelujen lisääntyminen ja kasvanut kyky tunnistaa näitä ongelmia.

Pekkarisen mielestä kyse on osittain kielteisestä kehityksestä, jossa sosiaalisia ongelmia selitetään lääketieteestä käsin.

"Diagnoosit ovat helpotuksia perheille. Tämä on kuitenkin ongelmallista, koska silloin kenenkään ei välttämättä tarvitse katsoa peiliin eikä tutkailla, millaista perhe-elämä ja arki on. Että lapsi nyt vaan on sairas."

Pekkarisen mielestä 1970- ja 1980-luvuilla yhteiskunnassa ja lastensuojelussa kuljettiin hetken aikaa parempaan suuntaan. Tuolloin sosiaalisia ongelmia katsottiin kokonaisvaltaisesti, harrastuksia tuettiin ja sosiaalityöntekijälle sai aikoja.

"Hyvinä aikoina nuoria tavattiin intensiivisesti, vaikka heillä ei juuri silloin olisikaan ollut ongelmia. Nykyään reagoidaan vasta kun ongelmat ovat ilmeisiä. Lastensuojelu on kuin tulipalojen sammuttamista. Tämä on tosin ihan ymmärrettävää, koska resursseja ei ole riittävästi", Pekkarinen sanoo.