IRC-Galleria

Vastoin kaikkia periaatteitani aloitin blogin kirjoittamisen... Arvostelen blogissa HUONOJA elokuvia :D http://paskojaleffoja.vuodatus.net/

LENTÄVÄT CONVERSET?!?!?!?!? MITÄ VITTUA???!!!!!??????!?!?!?!?!?! AAAAAAAAAAAAAAAAAARGGGGGGGHHHHHHHH MITÄ PASKAAAAAAAAA!

Day 02 - Your least favorite song



Day 03 - A song that makes you happy



Day 04 - A song that makes you sad



Day 05 - A song that reminds you of someone

Day 01 - Your favorite song



Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year

Yöruokaa ohjelma kävi vegemestassa ja arvatkaapas kuka oli töissä :D

Video löytyy mm. täältä:
http://vegemesta.com/index.php?option=com_content&view=article&id=32&Itemid=24

Ongelmalapsia syrjäytetään arkiporukoista

27.4.2010 18:04
A A

STT

Epäsosiaalisesti käyttäytyvien lasten asema on jälleen kääntymässä 1940-luvun suuntaan, jolloin heidät usein luokiteltiin psykopaateiksi ja suljettiin laitoksiin.

Välillä ongelmille etsittiin selityksiä lapsen sosiaalisista ja kasvuolosuhteista. Nyt lasten käytöshäiriöitä pyritään taas selittämään psyykestä käsin, ja sijoituspaikaksi tarjotaan usein laitosta.

"Lapsen suojelun sijasta on ryhdytty suojelemaan yhteisöä lapselta", sanoo valtiotieteen maisteri Elina Pekkarinen Helsingin yliopistosta.

Hän väittelee keskiviikkona rikollisista pojista ja lastensuojelusta. Tutkimuksen aineistona on viiden pojan tapaukset eri vuosikymmenillä 1940-luvusta tähän päivään.

Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että lähiyhteisöjen suhtautuminen rikoksia tehtaileviin lapsiin ja heidän perheisiinsä on ollut samantyyppistä vuosikymmenestä toiseen. Poikkeavuutta siedetään heikosti, ja ongelmat sysätään herkästi viranomaisten harteille.

Pekkarinen katsoo, että parannusta huonommassa asemassa olevien kohteluun ei saada vain poliittisella tahdolla ja rahalla, vaan myös asenteiden olisi muututtava perinpohjaisesti.

Nykyisin yhä useammalla lapsella on diagnoosi jostain psyykkisestä häiriöstä. Tätä selittää pitkälti psykiatristen palvelujen lisääntyminen ja kasvanut kyky tunnistaa näitä ongelmia.

Pekkarisen mielestä kyse on osittain kielteisestä kehityksestä, jossa sosiaalisia ongelmia selitetään lääketieteestä käsin.

"Diagnoosit ovat helpotuksia perheille. Tämä on kuitenkin ongelmallista, koska silloin kenenkään ei välttämättä tarvitse katsoa peiliin eikä tutkailla, millaista perhe-elämä ja arki on. Että lapsi nyt vaan on sairas."

Pekkarisen mielestä 1970- ja 1980-luvuilla yhteiskunnassa ja lastensuojelussa kuljettiin hetken aikaa parempaan suuntaan. Tuolloin sosiaalisia ongelmia katsottiin kokonaisvaltaisesti, harrastuksia tuettiin ja sosiaalityöntekijälle sai aikoja.

"Hyvinä aikoina nuoria tavattiin intensiivisesti, vaikka heillä ei juuri silloin olisikaan ollut ongelmia. Nykyään reagoidaan vasta kun ongelmat ovat ilmeisiä. Lastensuojelu on kuin tulipalojen sammuttamista. Tämä on tosin ihan ymmärrettävää, koska resursseja ei ole riittävästi", Pekkarinen sanoo.

...Vittu mikän yö... Ikinä en ole saanut noin lyhyessä ajassa noin paljon paskaa pois niskasta ja käsiteltyä... Tai olen kaksi kertaa elämässäni ehkä about saman verran vaikeita asioita käsiteltyä... Kiitos hyvälle ystävälleni joka oli paikalla ja jaksoi kuunnella tilitystäni! On ihme että joku jaksoi moista vittuuntumatta aivan totaalisesti. On se hassua kuinka vaikeata joidenkin vitun merkityksettömien asioiden myöntäminen muille on, ja erityisesti kuinka vaikeaa asioden myöntäminen itselleen on. Hienoa että maailmasta löytyy ihmisiä jotka jaksavat kuunnella kun toinen ihminen vuodattaa sielunsa syvimpiä salaisuuksia ja synkimpiä traumoja. Erityisesti on todella hienoa jos kyseinen ihminen ei tuomitse toista vaikka toinen kertoisi kuinka vaikeita ja välillä jopa varsin omituisia, synkkiä ja/tai naurettavia asioita. Luojan kiitos näistä ihmisistä... Olen itse toiminut todella monen ihmisen kuuntelijana ja on helvetin hienoa kun vaihteeksi joku toinen kuuntelee... Ja erityisesti se että jopa osasin avautua, se kun on minulle todella harvinaista. Siis se että kerron itsestäni jotain oikeasti henkilökohtaista tai ylipäätään päästän ketään suojamuurieni läpi. Tähän mennessä noista suojamuureista on yksi ihminen päässyt täysin läpi, 3 lähes täysin ja ehkä 5 on päässyt hieman portin välistä vilkaisemaan sisälle.

Eli... On aika kertoa totuus... totuus instituutiosta jonka te tunnette "Valtsu"na. Kyseessä on instituutio eikä henkilö. (huomatkaa piste, tämä on taas sitä "vitun syvällistä ja älyllistä" tason paskaa) Totuus on se että henkilö (jonka teistä hyvät ihmiset varsin harva oikeasti tuntee) tuon instituuion takana on hyvin väsynyt, loppun palanut ja tarvitsee loman. Bileet ovat ohi. "Valtsu" siirtyy nyt selviytymis moodille... Rahat on loppu ja muutenkin on aika raapia kasaan se vähä mitä tästä asiasta jota kutsutaan elämäksi on jäljellä ja koittaa saada se jotenkin järjestykseen. Instituutio jota kutsutaan "Valtsu"ksi menee nyt selviytymis tilaan. Tämä tarkoittaa useita asioita. Mutta päälimnmäisin ja näkyvin asia on se että minä erakoidun. Ihmiset tekevät itsestään ja omista ongelmistaan niin ison numeron että olen päättänyt että en jaksa enään vaivautua ja keskityn omaan elämääni ja omiin ongelmiini. Niitä on nimittäin ihan tarpeeksi vaikka muille jakaa. Henkilö instituution nimeltä "Valtsu" takana on nimittäin totaalinen vitun ihmis raunio. Enkä jaksa vaivata enään päätäni muiden ongelmilla ja yrittää (aina yhtä hedelmättömästi) auttaa. En edes enään voi, koska henkilön instituution nimeltä "Valtsu" takana on nyt aika keskittyä omiin ongelmiinsa ja omaan paskaansa. Katsotaan kuukauden parin päästä sitten uudelleen.

On se galleria avautuminen ihan vitun siistiä :D

Duuni on se paikka jossa hengataan facebookissa.

...ja on aika helvetin hiljaisen oloinen päivä :)